Neidon onneton odotus
Kirjoittanut Klaus Lähteenmäki
Kevään ollessa ovella
leivon laulu kaikuu kauas.
Onnen toivossa odotan,
koska saapuu rakkaimpani
pihaan porhaltaa ritari
korskealla ratsullansa.
.
Kesä ehtii jo edetä,
ei kuulu kavion kapse.
Yöt pitkät hereillä häärin,
ylös taivaalle tähyän,
jospa yön Venuksen loiste
hänet ohjaisi kotiini.
.
Syksyn yössä yksinäisnä
kimmeltää kuun kirkas sirppi.
Nyt syttyy kipinä toivon:
Kun näyttää alas sakara,
tulkitsen sen tarkoittavan:
tulossa on rakkaimpani.
.
Talvi tuo lumet ja myrskyt,
hankeen hukkuisi hevonen.
Venusta ja kuuta uskoin,
nyt vain huokailen ja itken,
minut pettivät nuo kolme
Venus, kuu sekä ritari.