Monenlaista meininkiä
Kirjoittanut Kyösti Kettunen
pomo tarvitaan tomera,
päällysmiehet päättäväiset,
jotta kestäisi kurissa
väki kaltoin kasvatettu,
puutteessa pahoin elänyt.
Toki täytyy yhteiskunnan
olla turhaa heilumatta,
elämöimättä kadulla.
Laki kerran maahan luotu
tukeva on vallan turva;
sen jo varmistaa poliisi,
armeijakin auttavainen.
Alamaisten purnaukset,
heiluttelut nurjan nyrkin
päättyy kilpiin kansan vahdin,
patukkkaan poliisimiesten.
Niin on ylhäältä sanottu.
Käräjiin kun saatiin käsky,
auttanut ei siellä itku
eikä parhainkaan selitys.
Nirri pois ja sillä selvä,
eihän kansa miljardinen
siedä vastaanpotkijoita
eikä purnausta suvaitse.
Niinpä kaksikin tuhatta
teloitetaan, jotta kansa
miettisi nyt mielessänsä,
kuinka olla ja eleä
isänmaan ihanan mailla
lakisäädösten seassa.
Entäs täällä Suomenmaassa?
Linnaan joutuu joulukuussa
ihan paljon ihmisiä,
kansaa kaksikin tuhatta.
Vielä heillä säilyy henki,
joskin joukko purnaavainen
kiroo heidän kulkuansa,
tahtoo muutosta menoihin.
Nuku ei siis nuorisomme
eikä torku kansan toivo.
Järki heille kasvaa kyllä
sekä suuri viisauskin,
kun on aikaa kyllin mennyt,
kyllin päiviä kulunut.
Ja kun saapuu Linnaan kutsu,
uho loppuvi äkisti.