Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Eurot t채nne enn채ttiv채t

PDFTulostaS채hk철posti

sentit seurasi mukana
suomalaisten kukkaroihin,
lompakoihin j채yh채n kansan,
joka kaipaa markkojansa,
suree pitk채채n pennej채ns채
t채n채 aikana pahana,
viimeisen채 markan vuonna.

Valuutta on vainajana,
viety kansalta setelit,
Chydenius surmattuna,
kuoloniskun Sibbe saanut,
saman Aaltokin kokenut,
Linna poistettu pelist채.

Suri niit채 kelpo kansa,
ik채v철itsi iltahetket
kaipaellen kymppi채ns채,
kolikkoa kaunokaista,
viitosestaan my철s valitti,
itki markkansa menoa.

Turha tuosta moinen murhe:
Raha on vain pikku juttu,
yksinkertainen asia
eik채 t채rkein maailmassa.
Onhan meill채 sent채채n viel채
suloinen kotoinen kieli!
Mit채 silloin markat, pennit,
mit채 eurot sentteinens채?

Sama mill채 maksaa maidot,
mill채 kahvin kustantaapi,
mill채 hankkivi perunat,
kun on kieli huulillamme,
kieli 채idilt채 opittu,
is채n suusta h철ystot saatu.

Vaikka EU uisi kerran
karille kuin neukkulaiva,
vaikka viet채isiin valuutta,
kielt채mme ei meilt채 vied채
eik채 ry철stet채 sanoja.

Aina niit채 tarvitahan
suloisessa Suomenmaassa,
synnyinmaassamme jalossa,
ja kun meill채 s채ilyy kieli,
kansamme on silloin yht채,
samaa puuta sitke채t채,
joka taipuu vaan ei taitu
tuiman tuulen iskiess채,
pahan vaaran p채iv채in tullen,
valuuttojen vaihdellessa.

Minulle on yksi lysti,
mik채 taskussa kilin채.