Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

S채rm채

PDFTulostaS채hk철posti

Tuo oli S채rm채 murheen poika,
toukonuttu, nappisilm채,
oli Lallista lukenut.

Is채ns채 ivasi aina:
쒹pi poika miehen mieli,
jottei kirves kirvoittele,
pojan luussa ponnistele.

Luki p채iv채t p채채ksytt채en
tarinoita K철yli철st채,
j채rven j채채st채 tuo tivasi.

H채n oli S채rm채 murheen lapsi,
siloposki, y철n el채j채.
Kuuli tummat kertomukset,
havaitsi her채nneen kansan.

Valkehisen aamun tullen
pani reen lepotilaksi,
taljan l채mpim채n rekehen,
otti ruunan rengiksens채.

Liikkunut ei S채rm채 siit채,
is채ns채 ivasi silloin:
쒶ist채 miehen mielen saanet,
hamekangasta pukenet?
Ota ryyppy pontikkata,
poltetta iloisen illan.

Kielt채ytyvi S채rm채 tuosta,
is채ns채 ivasi taasen:

쒺oikani oot miehen poika,
pojaksi en todeta saata,
my철nt채채 lasta tuon tapaista,
tiet채채 vertasi omaksi.

Ei liiku S채rm채 syyt철ksist채,
silm채t seisoo paikallansa,
valju on el채m채n liekki.

쒿채채ll채 lauloin aikanani
nyt mun aikani on menn채.

Surma saapui suota my철ten,
takaiselle tanhualle.
S채rm채 hangessa lep채si,
syksyn ruska hangen p채채ll채,
nousi Kalma kannon alta.

Ei en채채 is채 ivannut.