Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Verkusoni

PDFTulostaS채hk철posti

Verkusoni

Vesipoika venkulainen,
ketku Kempeleen kujilta,
soitti mulle k채nnyk채ll채,
ja virkkoi n채in, tuo epeli:
- Verkusoni on vetel채,
talon t철ihin taipumaton,

laiska, voimaton hetekka.
Yksisiipist채 yritin,
koitin sill채 karhitakin,
silppurilla kuormaa tehd채,
telik채rryt taltutella.

Eip채 hommat onnistunu,
piharuusuksi rupesi,
ajan alkoi tappajaksi,
emon silmille iloksi.

Ajoi siihen Horttanainen,
huoltoherra hankkijalta,
verkuun k채rpp채n채 k채siksi,
muljahutti meisselill채,
sill채 sorkki sy철tt철pumpun,
ruokaruuvia raotti.

Siit채p채 jo verkusonin,
kuutosmylly korskahteli,
savutti niin saatanasti.
Palokunnan pallinaamat,
herrat soitteli kovasti:

- Onko torppasi tulessa,
vaiko kokkona navetta?
Vihdoin kuoleman tapasi,
v채h채n aikaa poksahteli,
ysk채hteli ja kolisi,
rauta ruojasta repesi,
kiertokanki kurkisteli,
철 ljyt pellolle pukaten.

Vesipoika venkulainen,
kohta juttelun lopetti,
ensin kuitenkin kyseli,
otti taltehen numerot,
tahtoi tietoonsa todella,
valtrakauppiaan parahan.