Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Asemalaiturin ovella

PDFTulostaS채hk철posti

Nyt mie teille laulun laain,
sek채 laain, ett채 laulan.
Kun on tullut tunnon p채채lle,
mieli painunut pahaksi,
ett채 lauloa pit채isi
runo muita muhkeampi.

Sep on laulu laulettava,
tuska tuotava teoksi,
kohtalo Kalevan kansan,
sek채 kansan, ett채 maanki.

N채in mie 채sken nuoren naisen,
neitokaisen, nauravaisen.
Niimp on katsoin kaunokaista,
sulotarta tarkastelin.
Katsoin varren vieh채tyst채
sek채 silmien suloa.

Ollut ei ilo ylinn채
katse kaino kaunokaisen.
Vaan jo vartensa vapisi,
k채si kylm채 kyynelist채.
Tuskan tunsin silmist채ns채,
kauhun kaiken katsehensa.

Tiesin tuskan tuntevani,
itse tuon el채neheni,
jo kauan kokeneheni
kuolon kylm채ss채 kiassa,
ilo viinan kun katosi,
hurma huumehen h채visi.

Tiesin lauluhun ruveta,
tiesin totta kertovani.
Itse tuon olin el채nyt,
k채 ynyt kalman kartanoissa.

Eip채 entinen elonsa,
eik채 huominen hyv채n채.
n채in kun juopuvat siaksi,
alak채rs채ksi aleten
nuopa Suomen nuoret naiset,
채iit rakkahan sukumme.

Sainha mie sen kerrotuksi,
sain vaik kyynelten lomasta.
Et on itku vanhan miehen,
miehen jo ik채kulusen.
En mie itke itse채ni,
en ees p채iv채ini lukua.
Itken kansani tekoja,
kannan huolta huomisesta.

Kun on kansa huolissansa,
tunnoltansa tuskissansa.
Kun on ahneita is채nn채t,
kaiken koista ottanehet.

Eip채 maata lapsillemme,
sijaa synty채 sukumme.
On vain Euroopan el채j채t,
vain vierahan maan is채nn채t.
Eik채 ty철t채 ty철tt철m채lle,
mill채 itsesi el채t채t.

Siin채 itki nuori neito
huolta huomisen elosta.
Ei ruokaa edes murusta,
tietoa ei einehest채.
Oli vain betonisein채
siin채 laiturin ovella.