Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Kes채kauden alkaessa

PDFTulostaS채hk철posti

Taittui pitk채n talven selk채,
p채iv채 pitk채ksi rupesi.
Aikaan sai Kalevan kansa,
k채vi kellohon k채siksi.
Tuomp on siirsi tunnin p채채h채n,
tiiman siirsihe ajaksi.
Siit채 kaikki Suomen kansa,
v채ki Pohjolan per채lt채
aamuin nousi askarehin
viel채 entist채 varemmin.

Nousi miehet mielt채 my철ten
siin채 naisensa keralla.
Nousi piiat, nousi rengit,
nousi tehtahan tyt철tkin.
Niinp on nousi karjansakin,
lampaat lehmien keralla.
Lauloi kukko orreltansa,
kanaparvenki her채tti.

Kaik on nousi aamusella,
siit채 nousi ja k채kesi,
l채hti tunnin aikasemmin,
tiiman verran kerke채mmin
Siit채 kansa kaikkialla
onnen aikoja hakevi.
Nyt mie sulle laulun laain,
siit채 kerron ja pakisen.

Menk채mme nyt toimehemme,
kaikki, kaikki ty철n parihin.
Silloin vasta Suomen kansa,
v채ki Pohjolan perill채
oman paikkansa asuvi,
elon onnensa tavaten.
EU-ssa on huono olla,
paha Saksan paimentaissa.

Joskus viel채 Suomen kansa,
t채채 v채ki v채h채lukuinen,
saa kai onnensa takasin,
auvon p채iv채n alkavaksi.