Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Rakkaus ja uskollisuus

PDFTulostaS채hk철posti

N채in lauloi isoni ennen,
taatto nuorna ollessansa.
Lauloi sen kes채kivell채,
kertoi keinukalliolla,
hurmaksi tyt철n ihanan,
oman impens채 iloksi.
Viel채 lauloi j채rven j채채ll채
rekilauluille ruveten.

Tultua totisen talven,
p채채stiin paukkupakkasihin,
kantoi vaari neion nuoren
peitteli rekosehensa.
Siit채 kantoi korjahansa,
nosti neion naiseksensa,
oman pirttins채 iloksi,
kotikultansa somaksi.

Koht on kauniimpi kotinsa
ilo tumman parren alla.
Viel채 h채n aitanki avasi,
avaimen k채tehen laski.
Laittihe혻 laverillensa
parhaan taljan kyljen alle.
Siin oli onnesta osansa
elon p채ivien ajaksi.

Kaunis혻 kuusi kukkalatva,
kotipihlaja somempi.
Kaunis neito hurmahuuli,
oma armas on sulompi.
Hetken lempi, hetken huuma,
oma rakkaus parempi
kuin nuoret kes채kivell채
suvip채ivien sulossa.

Nuoruus aika, leikin aika,
siit채 hetki on el채m채.
Kohta ilta joutunevi
viimein laskihe levolle.
Hyv채 silloin iltahetki,
tuokio k채si k채ess채,
tullessa el채m채n illan,
p채iv채n pitk채n p채채ttyess채,
Iltaruskon rauetessa
saapuissa ikuisen rauhan.