Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Murhasaaren synty

PDFTulostaS채hk철posti

Niin tuli mies Lapin keolta,
laihapoika lenkutteli.
Kulki pitkin kuusikoita,
ahonlaitoja ajeli.

Saip on pirtit polttamaksi,
tulenruoaksi asunnot.
Vaani viel채 miehet nuoret,
naiset kauneimmat makasi.

Ei ollut elon tapoja,
eik채 ilme ihmisitten:
Noidan n채ytt철 naamassansa,
muoto musta kuin pirulla.

Tuop on mies Lapin keolta,
laiha poika lappalainen,
eteen sai ison is채nn채n,
vasten V채in철채 kuleksi.

Jopa loihe V채in채m철inen,
itse kansansa is채nt채,
katsehensa kasvotusten,
vihan vimmassa vapisi.

Semp on lausui V채in채m철inen,
itse tuon sanoiksi virkki.
Siit채 lauloi loitsulaulun,
taian kuoleman asetti.

쏶ie oot laiha lappalainen,
velho ilke채 ik채si:
Pois mailta Kalevan kansan,
kao vaik쇑 koillisen perille.
Lapin laajalle aholle,
taakse tunturin pakene.
Taikka sulle virren laulan,
sanon surmasta sanani.

Sep on mies Lapin keolta,
noita musta tunturista
suin surmin Suomea pakeni,
kauas kaarti kohtalonsa.

Vaka vanha V채in채m철inen
vuoren vierti vimmassansa,
heitti viel kallion per채h채n,
sy철ksi surmalohkarehen.

Siihen paatonen putosi,
siihen kuolo kallistaikse.
Saipa salmen saarelmaksi,
virran keskelle kiveksi.

L채ksi virta vierim채h채n,
koski kuohuiksi kohosi.
Kuolon lauloi laioiltansa
kahenpuolen kalliota.

Siit on paikka syntyj채ns채
Murhasaareksi sanottu.
Sep on muisto mennehilt채,
heimoriiasta rakettu.