Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Itsen채isyys ja el채m채

PDFTulostaS채hk철posti

Ennen, aikaan mustansurman,
vuossatoja monta sitten,
kuolo kulki kulkujansa,
kaatoi rahvasta rajusti,.
kutsui Tuonelan tuville,
Kalman kankahan sijoille.
Sorti suomalaisiakin,
kansaa Pohjolan h채vitti.
Pahoin riepoi paiserutto
rottien levitt채m채n채.

Viel채 kesti Suomen kansa,
kesti, vaikka jo v채heni.
V채istyi surma Suomenmaalta,
elon aika uusi koitti.

Tuli uusi surman aika:
sodat kauheat kohosi.
Niin on ollut suomalainen
aina aikojen alusta
vieraan vallan viet채v채n채,
kuninkaiden k채skyn alla,
komennossa keisarien,
viety taistotanterille,
sinne kuoleman kitahan.

Vaan kun kerran aika vaihtui,
koitti Suomelle vapaus.
Senkin petti suomalainen,
herran perkeleet h채vitti.
Liitti Suomen Eurooppahan,
Saksan hunneille trokasi.
Kyykytti n채in suomalaisen,
rahaan vaihtoi kansanvallan.
Siihen loppui Suomen voima,
siihen kansamme kehitys.
Pois j채i valta, Suomen markka,
vieras euro sai sijalle.

Suomen herroja m채 syyt채n,
pyyd채 n tuomion tuloa.
En m채 heille muuta toivo,
kuin et loppunsa tulisi.
Hiisi veisi hyisen haaskan,
hajun petturin hukaten.
T채s on laulu huomisp채iv채n,
tie on tunto nuoren polven.

Nyt m채 lauluni lopetan,
virren varjohon asetan.
Vaan kun joskus aikain p채채st채,
viikkoin, vuotten vieriess채,
saatat s채 t채m채n lukea,
trokehia tutkaella:
Muista Suomen olleen meid채n
itsen채isyys ja el채m채.