Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Yst채v채t sade ja tuuli

PDFTulostaS채hk철posti

Sade on minun kaveri,
itkusilm채yst채v채ni.
Huolet huuhtoo hellim채ll채,
pirist채채 pisaroillansa.

Tuuli toinen tuttavani,
lounaasta tulee halaten.
Leyhyttelee lohduttaja,
puhaltaa pahat minulta.

Siin채 sitten ne ovatkin,
yst채v채t minun omani.
Hetken lapset haihtuvaiset,
muuttuvat elon mukana.

Mutta muutunhan min채kin,
aina saavat aprikoida,
toiset tuota taivastella,
kumppanini kummastella:

Mist채 taas puhaltaa tuuli?
milloin vaihtui suunta sill채?
Joko nousi pilvi musta,
sakean sateen aloitti?

횆sken viel채 p채iv채 paistoi,
armollinen aurinkomme.
Suloisin s채tein silitti,
l채mmitellen lempe채sti.

Sit채 onhan oikeasti
p채채ll채 pallomme el채m채:
Aina meille arvoitusta,
vaihtuu vaikka vastustamme,
pysyy my철skin pyyt채m채tt채,
meilt채 ei lupaa kysele.