Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Ilpo

PDFTulostaS채hk철posti

Ilpo, mahtava is채nt채,
kulki katsein kalvantarkoin
kartanonsa kalmistossa.

Tummat kuuset, naavaoksat,
alla paadet sammaleiset,
vanha pihlaja punainen,
rautaristit ruosteensy철m채t.

Ilpo tuosta ei ilahdu:
"Maa on t채ysin tuottamatta,
puutkin pystyhyn lahoovat.
Kivet pois on raivattava,
rautaristit riivitt채v채,
rungot ly철t채v채 tukeiksi,
tanteren tasaisen tielt채,
edistyst채 est채m채st채.
Puut paloiksi, maat rahoiksi,
muistot muinaiset manalle!"

Kuuli maammot maan povessa,
taatot haudoissa havahtui.

Oli my철h채, jo h채m채rtyi;
ilta koitti, y철 pimeni.
Kuuset huokui, mets채 tummui,
latvat nousi, taivas peittyi,
oksat tuuheni, tie hukkui.
Kurkottivat kuusten kerk채t,
naava kasvoihin kajosi.

Kauhunhuuto kiiri y철ss채,
mets채 ryskyi rynt채ilyst채
채채net vaivutti pimeys.

Samat kuuset kaikkialla,
samat latvat, oksat, kerk채t.
Peittyi varjoihin valitus,
hiljeni h채myinen mets채.

Vasta aamun valjetessa
n채hd채채n kalmo kalvenneena
alla pihlajan punaisen.