Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Haapa ja lepp채

PDFTulostaS채hk철posti

Korkealla taivas kaartui,
ylemp채n채 p채iv채 paistoi
- ylemm채s hamusi haapa.
Hohti auringon hopea
varttuvalla varrellansa,
v채ikkyiv채t valot ja varjot
leikkiv채ss채 lehv채st철ss채.

Sen n채ki et채채lt채 lepp채.
Katsoi haavan kasvamista:
silokylki, leikkilehti,
varsi suora ja solakka.
Katsoi sitten itse채ns채:
rosokaarna, tahmalehti,
rungosta syd채n lahonnut.

Lepp채 karhulle puheli:
"Karhuseni, kuomaseni,
katso haavan hulttiota,
taimea tapoja vailla:
kasvaa vallan kauheasti,
pian on meit채kin pitempi;
liehuttelee lehti채ns채
ihan kiusaksi minulle.
Juokse tuonne, iske kiinni,
riivi lehdet, ruhjo runko,
kaada maahan h채ijy haapa,
h채vit채 h채vyt철n taimi!"

Karhu menn채 l철ntysteli,
l철ntysteli, k철ntysteli.
Haavan luokse tultuansa
puhutteli puuta nuorta:
"Mit채s leuhdot lehdill채si,
laajentelet latvustasi
harmiksi lep채n rehev채n,
muiden puiden miel'pahaksi?"

"Enh채n leuhdo lehti채ni,
tuuli niit채 liikutteli;
enk채 kasva kiusallani,
kohti taivasta tavoitan
koko mets채n kunniaksi!"

"횆l채 h철lm철j채 h철pise.
Pois lehdet lepattavaiset
sek채 latva liian pitk채.
Lepp채 on suurin lehdon puista,
vehrein kaikista vesoista.
Jos et tottele minua,
silloin runkosi rusennan,
latvan sy철t채n maan madoille,
j채niksille j채yk채t oksat."

Haapa harmaja havahti.
Lehdet vihre채t varisti,
yksin syksy채 odotti
muun mets채n kukoistaessa.