Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Vieraita avaruudesta

PDFTulostaS채hk철posti

Halki laajan kaikkeuden,
l채pi kosmoksen komean,
liukuu laite kummallinen,
niin kuin 채채net철n ajatus.
Kohti maata matkustavat
miehet vihre채t, vakavat.
Silm채t suuret suunnattuna
kohti Tellusta edess채.

Aluksessa kiit채v채ss채
alkaa tunnelma kohota.
Pitk채 matka matkustettu,
l채pi t채hdist철n koluttu,
m채채r채np채채 jo saapuvilla,
kohta oltaisiin perill채.

Leijuu lautanen yh채ti,
yll채 korven karjalaisen,
kohta laskeusi salolle,
sinne varjoon kuusikoitten.
Oli syksy-y철 sateinen
mets채 synkk채 ja pime채

Siell채 lautasen sis채ll채
matkustajat혻 muuttumassa:
N채ytt철ruudulla esill채
Kalevalan kaikki kansa!
Olivat n채in kaavakkeena
muutoksessa niin rajussa.
Kohta kuuluikin pajatus,
pakisivat rattoisasti,
niinkuin aikojen alussa
Kalevalan kankahilla.

Oli vanha V채in채m철inen,
kera kanteleen korean,
Ilmarinen, Joukahainen,
Louhi mahtava mekasti.
Kaikki tuttuja jutuista,
Kalevalan lauleloista

Alkoi p채iv채 pilkistell채
sadepilvien lomasta.
Hehkui taivas karmeana,
ruosteenkarvaisna rusotti.
횆rjyi tuulet tuikeasti,
iski v채lkkyen salama.

Laskeusivat lautasesta,
maahan miekkoset tulivat,
rakensivat nuotioita,
sitten laululle rupesi.

Helkkyi kannel hempe채sti,
kuului laulelo salolla.
Niinkuin ennen, kauan sitten,
soitti vanha V채in채m철inen.

Tuota katselin ihaillen,
nautin paljon n채ytelm채st채,
aivan kaulaani ojensin,
n채hd채kseni sattumukset.

Silloin s채ngyst채 putosin,
uni loppui aikomatta.
Radio p철yd채ll채 avoinna
kannel siell채 helk채hteli.

 

T채m채 Oiva Pennasen runo tuli nelj채nnelle sijalle Kansanrunousarkiston, Tampereen kulttuuritoimen ja KaRuSen j채rjest채m채ss채 kalevalamittaisen runon kisassa v. 2002.