Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Aika poika virren laati

PDFTulostaS채hk철posti

Vaka vanha Aika Poika
Aika Poika tuo akaton,
tekemist채 mietiskeli ,
ajanvietett채 halusi
Koitti yht채 ,koitti toista,
koitti kohta kolmattakin,
haastoi kilvalle kaverit
Sanan s채il채n mittel철ihin,
ihan iltojen iloksi,
ajan 철isen vietteheksi.
Savonukko jo uhosi,
kehuskeli kaskujansa.
suulla suurella saneli,
kielell채 niin kerke채ll채.
Eip채 kest채nyt ketarat,
Savon 채ij채n sarkahousut
Aika poikasen sanoja,
laulumiehen lauleluja.
Kohta suossa jo syv채ss채,
rutakossa suuta my철ten
Tuli혻 siihen silm채ellen,
tosi miehi채 monia,
yrittiv채t virren verran,
s채 keen muutaman mutisi.
Mutta loppuikin l채tin채t
ensi sointuun s채ik채htiv채t,
채채ni vaisusti v채risi,
tartui kurkkuun ketkuloilla.
Moni muukin jo kokeili,
matalaksi poikaa ly철d채 ,
maahan polkea per채ti,
vasitenkin vaiennella.
Hengenmiehetkin manasi,
todisteli tuhmaksikin,
vaikka ei tuntenut tutuksi,
yst채v채ksi ymm채rt채nyt.
Kohta tappio tapasi,
viisas vaiti, voimatonna,
haukkoi henke채 hutale,
Aika poijan laulaessa.
Vaka vanha Aika Poika,
lauloi niit채,lauloi n채it채,
lauloi lauluja lamasta,
luritteli leppe채sti,
kertoi kauniisti kes채st채,
tarinoitsi talven s채채st채 .
Joutessansa Aika Poika,
runon rustasi rutosti,
kertoeli kumppaneille,
pisti juttua pojille,
tarinoita tytt철sille,
laati naisille novellit,
kovat laulut miekkosille.
Lauloi itsens채 iloksi,
kaiken kansan kiusallakin.
Piruillen ihan혻 per채ti
huumorilla h철yst채tellen.
Tuli Lasse Lappalainen,
poron kellesten purija,
v채채r채 leuka v채tkytt채j채,
jutun juonien punoja
Mies on mielelt채 mahoton,
aatokselta uskomaton.
Onkohan pirun penikka?
Liek철 saatanan sukua?
Eip채 Lasse mielistellyt,
eip채 anteeksi anonut.
Sanat saatti suomalaiset,
kaartamatta,kysym채tt채
aivan aidosti alati,
luontevasti lausueli.
Jutun julmetun혻 sanaili,
s채keen riettaan riimitteli.
Haastoi Lasse Lappalainen,
kerallaan sanasotahan,
Aika Poikaa maanitteli,
laulu kilpahan kovahan.
Empim채tt채 Aika Poika,
l채htee miekan mittel철h철n,
sanan s채il채ll채 sotahan,
kahakkahan kanssa Lassen,
runon rustaukseen rutosti,
laulukilpaan kirpe채sti.
Nytp채 n채hd채채n se n채tisti,
salat saadaan lausutuksi.
Kumpi lauluilta parempi,
jutuiltansa juohevampi?
Lauloivat ihan sovussa,
p채iv채n, kaksi kalkattivat,
eip채 syntynyt sykett채,
laulajilla kierroksia.
Silloin vanha Aika Poika,
purren hammasta kirosi:
- Johan nyt on hemmetti채
jos ei lauluni tehoa,
ved채n virren vetrehimm채n,
sanan saattelen sakean.
Jyski paadet, mustui taivas,
iski r채iskyen salamat,
myrsky mylvi mainingeissa,
Lapin Lassekin katosi!
Aika Poika uupuneena,
hetken p채채st채 jo huhuili:
Miss채s lienet kunnon ukko,
joko taipalten takana?
Mihin onneton katosit
joko suossa suuta my철ten,
vaiko piilossa per채ti?
Kun ei kuulu, ei kumaja
lemmenlaulut leuhahtele
rallit riettahat ritise.
Johan pienest채 v채s채hit,
suusi suljit sukkelasti.
Tuppisuuksi s채 tulitkin,
alkuun loppui laulelosi.
Ois nyt v채itelty v채h채sen
rupateltu rattoisasti.
Aivan jouten ollesamme
turhan panttina pakistu.