Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Mainio suomenhevonen

PDFTulostaS채hk철posti

Er채ll채 kun suomalainen
kera koiransa samosi,
kaivannut ei kumppania
oli koirassa kaveri,
ajoi saaliin saapuville,
suuren riistankin j채lesti,
y철ss채 kolkon, villin luonnon
oli yst채v채, toveri.

Mutta petrautui kehitys,
uudet tuulet tuiversivat,
alkoi peltojen ojitus.
Mets채t kaatui raivioksi,
kaskisauhut jo kohosi.
Mist채 saada voimakasta
채keen kiskojaa 채k채ist채.

Liekk철 tuotu Ruotsinmaalta
alku laatuisan el채imen?
Sisukkaan ja sitke채nkin,
suomalaisen ty철hevosen.
Is채nt채ns채 lailla raatoi
maamme nousevan hyv채ksi.

Jalostui tuo mainioksi
Suomen miehen kumppaniksi
aikakausien ajassa,
vuosivirran vieriess채.
Kehittyikin kunnollinen,
miehen mieluisa toveri,
sitke채 ja rauhallinen,
Suomen pellolle sopiva.

Miss채 miehet kohtasivat,
hevosiaan jo kehuivat:
Jonkin Polle pontevasti
tukkikuormia veteli,
toinen kiitti juoksijaksi,
kolmas luonnetta korosti.
Miehen mitta vankkumaton,
kunnollinen ty철hevonen.

Tuli aika jo kamala
sodantuulet tuiversivat,
it채 kylm채sti kohahti,
j채채 ti suhteet naapurihin.
Silloin tarvittiin hevosta
sotatoimiin kiskojaksi
raskaimman sotakaluston,
tykkien ja kuormastonkin.

Tuli sitten kiireen aika,
muuttui toiseksi tilanne.
Kuormat kiskoi rautaheppa,
unohtui mielest채 hevonen.
Jouti polle makkaraksi
tarpettomaksi per채ti.

T채ytyy kuitenkin sanoa,
antaa paljon tunnustusta,
tuolle juhdalle jalolle,
hyv채lle Suomen sankarille:
- Olit vahva lenkki silloin,
jolloin tarvittiin takuita,
ett채 hommat onnistuivat
tuli teht채v채t tehyksi.
Suuri kunnia sinulle
urakasta hirmuisesta
noista kausista kovista,
savotoista silloisista.