Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Uuden sammon saapuminen

PDFTulostaS채hk철posti

Muinaisissa maisemissa,
jossain Kauvatsan kyl채ll채,
taantumuksen syrj채mailla,
korvenk채tk철ss채 per채ti,
asustelee kesken채ns채
aivan pienoinen porukka,
sakki sangen junttimainen,
jumiutunut juurillensa.

Kyl채n p채채llikk철 p채tev채,
vanha vaari harmaaparta,
pit채채 ohjakset lujilla,
ohjaa suitsin sutjakasti,
narut tiukasti k채siss채,
ettei enn채t채 etova
nykyaika saapuville,
eik채 virke채 valistus
erehtyisi seutuville.

Siisp채 Antti Pentik채inen,
johan lausuikin j채mysti:

- Katsokaa nyt ymp채rille,
n채it채 peltoja, pihoja,
t채채ll채 vanhat vainiomme,
t채채ll채 mets채mme mehev채t,
n채ist채k철 me luopuisimme,
n채m채 muilleko menisi,
vieraan veijarin hyv채ksi,
saksalaisen saamisiksi.

Se on Pelle Ollikainen,
채채nen saatteli sanoiksi:
- Kuules Antti Pentik채inen,
jospa mietimme v채h채sen,
asioita aattelemme,
teemme ratkaisun rotevan.

Kohta koittavi komea,
uusi aika ihmeellinen,
t채lle kehnolle kyl채lle,
surkealle seudullemme.
Ehk채 viimeinkin v채h채sen,
elontaival kummenisi,
alkuun p채채sisi kehitys,
vaurastuisi kaikki t채채ll채.

Siksi Saksasta tilasin
aparaatin kummallisen,
koneen tunturin kokoisen,
v채rkin hieman hutjakamman,
ett채 saapuisi sivistys,
kulttuurikin kulkeutuisi,
n채ille Kauvatsan kedoille,
alaville korpimaille.

Lentopostina lupasi
saksanpoika postitella,
aivan tuotuna perille,
k채teen kohta kannettuna,
aivan kartanon kohalle,
talon suuren kartanolle.

Jopa kuuluikin kumahdus,
pilvet loisti purppuraiset,
tuuli ankara virisi,
rakeet vihmoi raivokkaina.
Kuuset korvessa vapisi,
m채nnyt kaatui kannokoiksi,
tippui lennosta varikset,
hiljentyiv채t harmaatakit,
Kustin polkeissa perille,
ilman teit채 saapuessa.

Tippuikin iso paketti,
papereihin peitettyn채,
k철ysin kirjavin sidottu,
nauhoin korjin kirjaeltu,
viel채 v채rj채ilty v채h채sen,
maalaeltu mahtavasti!

Otti Pelle Ollikainen,
miekan mittavan tupesta,
katkoi k철ydet k채skem채tt채,
repi kirjavat paperit,
koneen suuren ymp채rilt채,
peitot mahtavan masinan.

Oli kampe aikamoinen,
kahen kallion kokoinen,
kolmen kuusen korkehuinen,
nelj채n kuokoksen levyinen.
Kultaa kiilsi kannen p채채ll채,
helmat hopeaa helisi,
koristeltu korskeasti,
ulkomuodolta upea.

Sanoi Pelle Ollikainen:
Siin채 on iso SIVISTYS,
v채istyy vanha haurastunut,
t채m채 antaa nyt tilalle
nautittavaa viihdykett채,
riemun rytkett채 rajua,
ilon tuomaa tyydytyst채
huvin huumaavaa hajua.

Kiisi Kiettareen asukas,
saaren Liisa Lillukkainen,
koittelemaan vempelett채,
josko tuo hyv채 olisi,
kaikin puolin kunnollinen.

Siihen hetkeksi sekosi
ihmett채 nyt katsomahan!
Kummasteli, kurkisteli,
jopas nappulaa napautti,
valot vilkkui viidenlaiset,
kaikki viisarit v채r채hti.
Savu sy철ksi putken p채채st채,
liekit luukuista levisi.

Hermostui jo heikko nainen,
kovin kampetta kavahti,
painoi h철lm철 nappulasta,
ty철h철n vempeleen viritti.

Alkoi tulla turkasesti,
seksilaitteita monia,
tupakkia kaikenlaista,
huumepusseja humahti,
olut kupli sammioissa
viina virtasi hanasta.
R채채s채채 tulvi tungokseksi,
rihkamaa tosi kovasti.

Nainen huusi tuskastuen:
- Pelle perkeleen penikka,
t채m채n keksitkin ketale!
Toitkin kaiken turmeluksen,
paheet kaikista pahimmat,
pilasitkin hienot seudut,
vanhan kulttuurin h채vitit.

Sanoi Antti Pentik채inen:
- Vie tuo 채kki채 takaisin,
raahaa vaikka rattorilla,
taikka tammalla taluta,
silmiini en sied채 tuota,
pahesampoa halua!

Paremmat on konstit vanhat,
muinoin taatoilta tavattu,
varhain lapsena opittu,
nuorukaisna nouvatettu.
N채m채 riitt채vi hyv채sti,
uusiakin kummemmasti,
poista rakkine johonkin,
joutaa vaikka jorpakkohon.

Sanoi Pelle Ollikainen:
- Kaikkeni min채 yritin,
vaan ei kuule vanhat vaarit,
akat vanhat ei 채ly채,
horiskotkaan hoksannunna
k채ytt채채 tekniikkaa hyv채ksi,
viisautta valjastella,
ty철h철n saapuvain tueksi,
t채m채n seudun saattajaksi
muiden ihmisten tasalle,
kehityksen keulap채채ksi.

Otti Pelle Ollikainen,
pommin potrakan vajasta,
asetti sen myllyn alle,
putkeen p철tk채len pudotti.
Asetteli sapluunansa,
nallin nakkasi nasakan.

Kohta painalsi napista,
tyrkk채s sormi soikiota,
veti vieterin lujalle,
jousen j채nnitti j채m채k채n.

Silloin singahti salama,
Sivistyksen sinkautti,
kauas Kauvatsan kyl채lt채,
Saksan maallekko per채ti,
vaiko Bussin ohjukseksi?