Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

L채hdin k채ym채채n Tampereella

PDFTulostaS채hk철posti

tuolta Pohjolan perilt채,
Oulun kauniin kainalosta,
sielt채 seudulta susien,
kontioitten maisemilta,
noilta Kempeleen kujilta,
Pohjanlahden rantamilta,
meren mahtavan likelt채,
veden suuren velloessa
l채hdin lausumaan runoja,
s채keen sorjan suoltamahan,
t채nne Tampereen toreille,
Mansen kuulun maisemille,
Koskikeskuksen komian,
talon suuren kammareihin.

Mik채s t채ss채 nyt minulla,
poijalla niin potrakalla,
vaikka hirvitt채채 hitosti,
kammottaa niin kauheasti,
ett채 villisti vapisen,
t채risen nyt tuntuvasti,
t채ss채 paikassa pahassa,
tukalassa teht채v채ss채.

En oo ennen suuremmasti
noussut lausumaan lavalle,
seurannut vaan syrjemm채lt채
kuinka taittuvat tarinat,
lausujien laatuisien,
laulajienkin hyvien.
Itse t채ysin oon noviisi,
채ij채 t채ysin 채kkin채inen,
mutta kest채k채채 v채h채sen,
kohta homma helpottaapi.

Taito puuttuvi minulta,
miekkoselta mielev채lt채,
sanat saatella runoiksi,
s채keet tulta s채ihkyviksi,
rytmin raisuksi, rajuksi,
niin kuin vanhan V채in채m철isen.

Toki parhaani pakerran,
laadin laulut lupsakammat,
sadut lapsille sanelen,
pirpanoille pienoisille,
sek채 tietenkin lis채ksi,
riettaat laulut riiareille,
politiikoille pahimmat,
huumorilla h철yst채tellen!