Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Synnyin ketkuksi ketale

PDFTulostaS채hk철posti

Synnyin ketkuksi ketale,
luuseriksi luovimahan
n채it채 mantuja kovia,
tantereita tuskaisia.
Mieliharmiksi monelle,
kiusaks쨈 kanssakulkijalle,
jotka tiet채ns채 osaavat
tiet채v채sti taivallella.

Monetkin sit채 sanoivat,
paheksuen paasasivat
k철yh채st채 m철kin pojasta,
geeneist채 niin taantuneista,
eih채n niill채 voi vet채ist채
selvennyst채 ongelmille,
saati onneton osaisi
luoda uutta ihmeellist채.

Synnyin ketkuksi ketale,
surkimukseksi sikesin,
toiset pisti piikeill채ns채,
naamat naurussa turisi,
miest채 pient채 pilkkasivat,
ivanauruilla nolaten,
sanoillansa herjaavilla
sielun haavalle satutti.

Joku nyrkill채 nyk채isi,
toinen tyrkki tumpuillansa,
jopa veitsell채 vet채isi,
stiletill채 tirskautti.
Veitsi sattuvi v채h채sen,
sanan peitsi sattuvammin,
sep채 kouraisee syv채lt채,
syd채mest채 viiltelevi.

Oi kun muistaisin tekoni,
puuhastelut pulmalliset,
jotka tein min채 monille,
aivan ventovierahille,
s채rjin, sotkin ja samalla
tunsin kummaa tyydytyst채.

Synnyin ketkuksi ketale,
paikkaani ei mist채채n l철ydy,
kuljin kurjana kujilla,
lusmuilen vain luuserina
olin hy철dyt철n retale,
suuri harmi haitallinen.

Kasvoin tuosta tuhdimmaksi,
luonne karskiksi koveni,
muutuin, kurja, kurjemmaksi
kuin ne entiset kaverit,
s채rjin, nussin ja satutin,
elin vailla voittajaani.

Yh채 vauhti vain koveni,
litkin viinat viisahien,
tentut tyhmien imeksin,
pakkasnesteet myrkylliset,
litkut kaikista pahimmat,
lis채채 huusi heikko mieli,
himo sielussa supatti.

T채ss채 noutajaa odotan,
toivon Tuonen lautturia,
joka vie minut perille,
unhoituksen toivemaahan,
jossa ei kivut kivist채,
eik채 raasta raatelijat.
Sinne l채hdenkin halulla,
lainkaan vastaan laittamatta.