Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Mik채 ruotsi on minulle?

PDFTulostaS채hk철posti

Miksi Suomemme saloilla,
kaupungeissa ja kyliss채,
tuota toisen kansan kielt채
k채sket채h채n koululaisten
oppimahan kuin olisi
syy sivuuttaa suomeamme?

Yksi kieli kansallani
aina ollut ja osattu.
Se on kieli kansakunnan,
kieli mets채 n ja merien.
Ei kaunista kasvojani,
sukuani suurentele
tai sivist채 sieluani
ruotsiksi v채kisinv채채nt철.

Olen jo kovin komea,
sivistynyt sielultani,
rohkea rodultanikin,
suomen kielt채 k채ytt채iss채ni;
ollessani onnellinen
yksil철llinen, ylev채,
nuori, vaan ei nuokkuvainen,
ei vanha, vaan valveutunut.

Suomi on kotini kieli,
kieli muinainen minulla.
Sanat sen siness채 soivat
puhtoisina, painavina,
taivaan pilvist채 putovat,
kirkkaina kuin kastehelmet,
korpimaista kumpuavat,
vesist철ist채 vier채ht채v채t,
kaikuvat ne kallioista,
harjuista hym채htelev채t!

Mik채 ruotsi on minulle,
kun pit채isi my철s minunkin
sit채 koulussa kokea,
opintiell채 oudostella?

Ei se kuulu kansalleni
hele채lle heimolleni,
muuten kuin lakien kautta,
s채velill채 s채채d철ksien!

Tekik철 vakava valta,
sortoaika, Suomenmaalle
p채채lle niin pime채n peiton,
lukinverkon niin v채kev채n,
porukasta pikkuisesta,
linnan herroista lujista,
ettei siit채 alta p채채se
edes itsen채istytty채?