Possut
Kirjoittanut Oiva Pennanen
Silloin possu puuhun nousi
Oli melskettä pihalla,
touhuilua tantereella
ennen laskua hämärän
syksypäivän iltasella
auringon juuri laskiessa
taakse metsien sinisten
punapilvien lomahan.
Kertoi kissa Kurrilainen
vaaran vaanivan lähellä,
tuolla metsän laitamilla,
koivun koukkuisen kohalla
ison kannon juuren alla,
onkalossa niin syvässä.
Hehkui silmät Kurrilaisen
välähti salaman lailla,
kun se katsoi possulaista,
sikaa pientä niin poloista.
Possu pullea värähti,
sojotti suorana saparo,
pakosalle possu pinkoi
metsän synkeän sisälle.
Kuului kummaa kurnutusta,
possu valkeana vapisi,
korskui kärsä käppyrässä,
kuunteli hörössä korvin,
onko turma saapumassa
vaara viemässä mukana?
Sitten possu nousi puuhun,
oksanhaaralle livahti,
sinne laati pienen kuplan,
tammen oksalle tekaisi,
nukkui siellä rauhaisasti,
kunnes päivällä heräsi.
Aika veitikka on possu,
väriltää n sika sininen!
Kummallinen possulauma
Possu läävästä livahti,tuli tallitunkiolle,
tonki pellolla perunat,
sekä hiukan porkkanoita.
Pian tulivat muutkin possut,
porsaslauma kummallinen:
Yksi porsaista sininen,
kaksi vihreän väristä,
yksi mustan kirjavakin,
muutama toki punainen.
Oli pellolla rapakko,
sinne painui kaikki possut,
emokin oli mukana.
Röhöttivät lammikossa,
kaikilla saman väriset
paidat pikku possuleilla.
Syksy saapui huurteisena
Syksy saapui huurteisena,tuulet tuikeat puhalsi.
Pikkupossut kylmenneinä
vilun kourissa vapisi.
Kohta varmaan purkaa lunta
aivan valtavat kinokset.
Kuinka pärjää pienet possut
sylissä kolean talven?
Tuumailivat tunnin, kaksi,
miettivät peräti päivän,
miten vetreinä pysyisi,
notkeana kaikki koivet,
saparotkin suojattava,
säilyisi sulana korvat.
Possut pisti hösseliksi,
hirsimetsähän menivät,
kaatui männyt mätkähdellen,
hongat horjahti hopusti.
Pienet possut ahkeroivat,
laulelivat työn lomassa:
- Tästä teemme pirtin pienen,
suojaksi sikaporukan,
jottei pääse kylmä talvi
puraisemaan hännänpäästä.
Takan loimussahan meidän
niin on lämmin possutella
oman pirtin permannolla.
Norsu ja sika sininen
Olipa Sika Sininen,asui puussa korkealla
kaverina Norsupoika,
se oli vaaleanpunainen.
Onnen tuulet heille lauloi,
joskus myrskykin murisi
talon pienen sokkeloissa,
nurkkalaudoissa volisi.
Oksa heilui kiikutellen
uneen kummankin kaverin.
Satoi lunta hiljallensa,
kärsä poikien tuhisi.