Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Paha painajaisuni

PDFTulostaS채hk철posti

N채 in unta usean kerran.
Sit채 aina kauhuissani
kavahtelin, kummastelin:

Korppi istui olkap채채ll채,
sivusilmin tuijotteli.
Hirvitti, h채m채si hirmu.
- Ja eik철h채n tuo mokoma,
antoi iskun kuolettavan.
Luut rutisi, p채채 kolisi.

Siin채 sitten henget철nn채
n채in itseni valkeana,
kylm채n, kalman kankeana.
Painajaisuni todella!

M채 seisoin takana portin.
Tuli vastaan harmaahapsi,
Pyh채 Pietari olikin!
- Moikka sulle, vanha kuoma,
tuonne Taivaanko Tupahan?
Ukko pyyhki viiksi채ns채,
partaa pitk채채 rapsutteli.

Sanat lausui, noin nimesi:
Et s채 taivahan iloihin.
Pit채is olla ansioita,
paljon hienoja tekoja
varrella el채m채n matkan.
- Joten teep채s pellehyppy
tuonne kerrosta alemmas.
Soitan sinne Sarvip채채lle,
lis채채 p철kk철채 pes채h채n!

Sinne p채채dyin akkaparka.
H채mymesta Helvetiss채!
- Mutta taisi k채yd채 tuuri,
vaihtui murheeni iloksi.
Siell채h채n ne tuttavani,
monet vanhat yst채v채ni
mulle heilutti k채si채:
Tule t채nne, Pirkko-kulta!
Odottelimme jo sinua,
l채hes tiesimme tulosi.
Kerro meille kuulumiset,
kuinka p채rj채채 suomalaiset
katalassa maailmassa?

Oli vaikea kysymys!
Onneksi her채sin silloin!
Mutta jatkuu painajainen.
Monet kerrat mietiskelen:
P채rj채채mmek철 suomalaiset,
kiskotahan tuolta, t채채lt채?
- P채채senk철 m채 taivaasehen,
kun jo heiluin helvetiss채?