Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Vanhan vaimon valitus

PDFTulostaS채hk철posti

Yl채kerrasta yhytin,
tavoittelin taivahalta
tuhansittain tuntehia,
kahmaloittain kaunehia.
Mutta maasta ne tulivat,
mullan maatuvan povesta.
Jutut jyskyen jylisi,
sanat kirpe채t kirosi,
karut kaunat kumpusivat...
sysimusta sielunliike
maailman kaltoin kohteleman,
rujoin kourin runteleman.

V채채rin kaiken mietiskelin
tiesin tuulet, tunsin tuiskut,
myrskyt mylvi paisteellakin.
Hymyt, naurut pilkkasivat,
puheet pienet harmittivat.
Uskottelin aivan muuta,
kaikenlaista kauhistelin.

Mist채 mielehen tulevat,
jutut julmat juolahtavat?
Liek철h채n suvun perint철,
suvun suuren Pohjanmaalta?
En m채 syyt채 채iti채ni
enk채 tuomitse is채채ni
n채ist채 luonteeni vioista,
synkist채 ajatuksista.

Itse kannan vastuun t채st채,
luonteen kaunaisen tilasta.
Pahat lauseet poimin maasta,
poveen painoin tummat tunnot,
hyvi채 m채 huonontelin.
Kaihertaa sis채inen 채채ni,
omatunto kolkuttavi,
syyt채n, soimaan itse채ni,
y철t ja p채iv채t moitiskelen.

Voi mua poloinen nainen,
kun en kauniita havainnut,
sulosointuja suvainnut.
Auringon luvannut oisin
paistaa mulle, loistaa muille.
Kukat kauniit kasvaisivat,
sananjalat siimeksess채. *
Liitelisi ilman linnut,
pilvet p채ilyisi vedess채.

Ehtiik철 ik채v채 ilta,
elon ehtoo inhottava?
Pettymys on karvas niell채,
oisko onneen suoraa tiet채?

Min채 muutosta halajan,
toivonkin toki parasta.
Opin pois pahat tapani,
harjoittelen uudet taidot,
k채yn v채kisin, 채ngen, tungen
kiven harmaankin l채vitse.
Onko tahtoni ter채st채,
muuttuuko ajatteluni,
ehdink철 hyv채ksi tulla?