Mahakipu
Kirjoittanut Pirkko Rönkkö
Kipu, tuska, vatsavaivaherätteli horroksesta
ämmänlännän voihkimahan.
Mikä siellä myllertävi,
kouraisee kovin pahasti,
vihloo, viiltää ilkeästi?
Onko tullut kaasutauti,
Ilmatar pesänsä tehnyt?
Murina on murheellinen,
sykkyrässä suolet, pötsi.
Maha niin kuin jalkapallo
turvonneena tuo mokoma,
potkujakin tunsi muija,
luuli vanha lapsen saavan.
Kuka käski mämmit syödä,
ratistella keksit, raksut,
sopat vellit litkutella,
hotkia jokaisen herkun,
possuille ne kuuluisivat.
Katse kauhun kankeana
jo pahan pihalle purki,
töräytti tanterelle,
kiveyksille kierähytti,
kadulle katalan kaasun,
päästi riemunkiljahduksen
Ilmat taivaalle jylisi,
saloille sisäinen ääni -
jopa helpotti oloa.