Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Korven kihlat

PDFTulostaS채hk철posti

Mies maleksi markkinoilla,
tyhj채tasku tallusteli,
n채ki siell채 nuoren naisen,
tyt철n tyynen, lettip채isen.

Nuori mies, verev채 varsi,
tunsi l채mm철n rinnassansa,
kaipuun katsoa syv채lle
silmiin neitosen sorean.

Omakseen olis halunnut,
ainoaksi armaaksensa,
muttei markkoja pojalla,
joilla kihlat helti채isi.

Kainuun korpi jo kohahti,
suhahti salo sininen:
Ota meilt채 armaallesi
kellot, kihlat kullallesi!

Mies uskoikin kuiskauksen;
kaatoi puita pihkaisia,
toisen moisen tervaksia,
pienenteli pilkkehiksi.

Mets채채n syntyi laaja kehto,
seitsem채n sylen syvyinen,
latoi sinne puut mehuisat,
taikoi suuren tervahaudan.

Peitti haudan huolekkaasti
mets채n mustalla mujulla,
pinnan turpeilla tasoitti,
sile채ksi siivoeli.

Viritti tulen vire채n,
sytytteli silm채kkeiksi
l채mpenem채채n liekit철nn채,
hiostumaan hiillokseksi.

Alkoi valpas vartiointi,
vahtiminen vailla unta,
liekki piilossa pihisi,
kumpu kuumana k채hisi.

Viikon vietti haudan luona
mielitietty mieless채ns채.

Hauta hehkui hirmuisesti,
kypsyi paiseeksi pahaksi.
Viimein puhkes kuuma kumpu,
antoi ahjo aartehensa.

Tervaa sai tuhannet litrat.
Kuumuudessa kirvonnutta,
puun parahinta syd채nt채
tulvi tyhjiin tynnyreihin.

Huokui m채nnikk철 m채ell채,
tuoksui kauas tuhti terva.
J채nnittiv채t puut j채re채t
ihmetellen, kummastellen
mustan mahlan muikeutta.

Mies v채synyt, tyhj채tasku,
vesille venehen ty철nsi,
t채ytti paatin tynnyreill채,
sadat virstat venett채 souti,
lainehilla luikutteli,
Oulun kaupukiin eh채tti,
vaihtoi tervansa rahoihin.
Saipa kihlat kullallensa.

Eik채 tuo lahonnut liitto,
se oli tehty tervan kanssa,
mik채 on tervalla silattu,
se on melkeinp채 ikuinen,
niin sanoivat vanhat ennen.

T채m채 on tositarina,
ja se mies oli is채ni.