Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Luonto helli ja tukisti

PDFTulostaS채hk철posti

Henk채ili kev채inen tuuli,
hele채sti hehkutteli,
sulatteli kylm채n roudan,
l채mmitteli maan viluisen.

K채mmen lempe채 lep채si
koko luomakunnan p채채ll채.
se sai kaiken kasvamahan,
lis채채ntym채채n leikitellen.

Loisti armas aurinkomme
siniselt채 taivahalta,
kukat kaulojaan kurotti
kohti l채mm철n laatijata.

Meni viikot, eneni l채mp철,
p채iv채t helteiksi herahti,
k채vi kuivaksi kamara,
janohonsa vett채 vaati.

V채reili vedet철n taivas,
ilma s채hk철inen s채hisi,
nuokkuivat janoiset lehdet,
kahisivat kuivat korret.

Leijui pieni pilvenlonka
it채iselt채 taivahalta,
suihki kuiva, kuuma, tuuli
helteiselt채 kankahalta.

Vaan kuivui v채h채inen pilvi,
utu ylh채채lt채 h채visi,
j채i veten채 vihmomatta,
kuivat kaulat kastamatta.

Himmeni hikinen p채iv채,
aurinko levolle laski.

Id채n taivas jo rusotti,
ennen p채iv채n nousemista.
"Aamurusko tuo sadetta",
niin sanoivat vanhat ennen.

Leijui pieni poutapilvi,
yksin souteli somasti,
yl채h채ll채 ilman alla,
Luojan suuressa salissa.

Ei pisaroita sadellut,
kostutellut kuivaa maata,
oli kooltansa v채h채inen,
tupsuvilla taivaallinen.

Kului aamu autereinen,
p채iv채 nousi korkealle.
Eik철 viel채k채채n sadetta,
vilvoitusta voipuville?

Aivan 채kkiarvaamatta
kuului kaukaa outo 채채ni,
suhahti vihainen tuuli
kahisutti kuivat hein채t.

Kohta tummui taivaan kansi
kielekkeist채 kieppuvista,
raivoisasti rient채vist채
jyrisevist채 j채rk채leist채.

Hetken viel채 kaikki tyynt채.
Seisoi m채nnikk철 m채ell채,
puut korkeat ja soreat,
niin kuin salskeat soturit.

Mit채 mietti mets채n kansa,
pakeniko piiloihinsa,
puunkoloihin, onkaloihin
taikka pienihin pesihin?

Luoja turvasi omansa.
Antanut on vaiston vahvan
suuren myrskynkin varalta,
s채ily채 syliss채 tuulen.

Viuhahti vihainen piiska,
alkoi keskitys kamala,
salamoita sinkoeli,
pitk채inen tulia tuiski.

Paha pauhu tienoon t채ytti,
jyly ukkosen jumalan,
vavisutti voimallansa
koko luonnon luotuinensa.

Rakeet iski ikkunoihin,
raastoi kukkaset kedolta,
riipi, raastoi kuivat kasvit,
pyyhk채isi m채elt채 m채nnyt,
kaatoi maahan puut komeat
jykevilt채 juuriltansa.

Katosi kaunis kankahamme,
ikihongikko ihana.
Rungot ristiss채 rojotti,
hongat pitk채t pitkin maata,
juuret kohti taivahia,
rev채istyn채 maaper채st채.

Itkimme ja kummeksuimme
myrskyn voiman valtavuutta,
tukistusta taivaan taaton,
silityst채 suuren Luojan,
parturointia parahan.