Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

T채m채 on tositarina, ei mit채채n kalavaletta

PDFTulostaS채hk철posti

Vesille venosen laskin,
vieheet purteni per채lle.
Kalastelin kaislikossa,
sousin tyyniss채 vesiss채,
leroin lahden pohjukoissa.
Vaan ei kelvannut kaloille
uutukainen uistimeni.

Lipui venheeni et채채lle
ansa viekkaana per채ss채.

Unestaan her채si aamu,
sumuverhoaan raotti,
kultasi utuiset pilvet
hopealta hohtaviksi.

Katse eksyi, aika nukkui,
luonnon kauneus lumosi.

횆kisti taju her채si,
kela r채채k채isi rumasti,
vavahti vene vakaisa,
luokille vapani v채채ntyi.

Syd채n sykki raivoisasti,
t채ss채 on tosi kyseess채,
satimessa suuri saalis,
vetehinen vempaimessa.

Vesi r채isk채hti l채hell채,
v채l채hti v채kev채 kylki,
s채kenin채 suomut loisti,
syvyyksiin peto sukelsi,
vaahto py철rtein채 poreili.

Vavisten kalaa v채sytin,
uuvutteli uimaria.
Verkkaisesti mieli tyyntyi,
kala my철skin kohtaloonsa.

Kotirantaa kohti sousin
saalis valtaisa luvassa.

Apuun ehti ukkoseni,
veden koiran kiskoi maalle.