Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Soittavat el채m채n kellot

PDFTulostaS채hk철posti

Pikkuisena ollessani
vasta kasvuni alussa
vanamo minussa kukki
keijujen hele채 kello
hengityst채 hentoisempi.
Se vierasti jokaista tuulta
ihan pient채kin v채rett채.

Kun m채 vartuin varreltani
p채채sin pirtist채 pihalle
kuljin pitkin pientareita
kedon herkkuja ker채sin
essun taskuun mansikoita
minussa soi kissankello
kirkkain kielin kilkatteli
ja aurinko paistoi aina.

Muutuin neidon muotoiseksi
s채채 ret sorjiksi tulivat.

Soitti kelloaan harakka
nuoruuttani naureskeli
siit채 juttuja levitti
kuuli ne koko pit채j채.

Siipiveikkoon eth채n luota
usko juoruja harakan,
kielikellon kalkatusta.
T채n채채n kuulla voin kuminan
nyt soi uljas혻 kurjenkello
kypsyytt채 kes채isen p채iv채n.
Tahti on vakaa ja varma
sointi toisia syvempi
ei se kaipaile kev채tt채
usva-aamuista uneksi.

Kerran soittaa kirkonkello
vaskikielinen, vakava
kauniin kirkkomaan ylitse.
Kertoo terveiset minulta
sen ett채 olen jo mennyt.