Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Luonnonvoimat valloillansa

PDFTulostaS채hk철posti

Pitk채 kuuma hellep채iv채
k채y jo hermohon monenkin.
Helposti ei varjopuolta
ei katvetta mink채채nlaista,
l철ydy miss채 vilvoitella.

Hiki tuskan tuuletella,
edes hetki heng채hdell채.
Miss채 tuulonen hipoisi,
pieni aavistus iholla
ilmaa raikkaamman oloista,
tilalle olon tukalan.

Ukkonen yritt채채 tulla.
kauempana mourahtavat
pilvet kuin pumpulit likaiset.
Mustat, vuorta korkeammat.

N채ytt채v채t tulevan kohti.

Hiljaa oottaa ritvakoivu,
vaikenee pesiins채 linnut.

Pys채htyy my철s kuulemahan
aitan portaalla em채nt채:

- Joko vihdoin saamme vett채,
tulee kastetta kedolle?
Juotavata pottumaalle,
eloneste kasvustolle?

Jyly pyrkii jo likemm채s,
kovemmalta kuulostavi.
On jo naapurikyl채ss채.

*

H채n sulkee ovet 채kisti,
lukitsee navetan tarkoin,
pist채채 kiinni pirtin ukset.

Taitaa tulla kunnon myrsky!
Nyt jo taipuu koivunlatva,
yht쨈 채kki채 kallistuvi.
Niin kuin luokki valjahissa.

Samaan malliin kohta kaikki,
l채himm채t puut pellonlaidan.
Sek채 tuolla mets채nreuna
t채ynn채 hurjaa hirmutuulta!

Sade alkaa jo ropisten,
em채nn채n ajaa tupaansa.

Kohta hakkaa nurmikkoa
rakeet herneenkin kokoiset.
Taivoa repii salamat,
melu yltyy mahtavaksi.

Luonto n채ytt채채 meille mallin,
luultiin vahvaks itse채mme.

Em채nt채 n채kee lasista:
- Saa nyt vett채 kasvimaani.
Mutta taitaa rikki menn채
rajussa tulituksessa
tyystin hennot herneenvarret.

Sade taittaa kukkatertut,
rakeet j채iset ly철 loputkin.

*

J채ljen j채tt채채 hurjanlaisen,
s채rkee kauniin kukka penkin.
Kyyryss채 on orvokitkin
vahvan angervon likell채,
nekin hiukan taittunehet.

T채hd채tty lie haulikolla,
kaalien arkoihin kupuihin.
V채h채n t채ytyy itkeskell채
raju ilman siirtyess채,
kun taas uskaltaa pihalle.

Ovat maassa jo omenat,
puolikyps채t syksylaadut,
oksiakin katkeilleita.

Aukenee taas uusi aamu.
Aurinkoinen kirkkahasti
paistaa niin kuin aina ennen.

Luonto alkaa parsimisen,
paikkailee heti pahimmat.
Nostaa pystyyn kest채vimm채t
kukat, jotka selvisiv채t.
Kohta peittyy myrskyn j채ljet.

Ainakin ne saivat vett채,
se kai lienee t채rkehint채.
Muutoin nuutunut olisi,
kuivuutehen kuukahtanut,
kaikki kasvustot pihasta.

Kun tuo nousi kulta pallo
levitti pihalle l채mm철n.
Kiipes kaste hein채n kortta.

Em채nt채 unisin varpain
ty철ns채 채채reen aamusella
pihalla k채y katsastellen.

Kiitt채채 ukkosen tuloa.

N채kee luonnon tienneen neuvot
vaikka riehuikin rajusti.
Reippaasti k채siksi tarttui
suoraan ongelmaan pureutui.

Peittyy kolhut kasvun alle,
j채채v채t vahvimmat j채lelle.

N채ink철 k채y my철s ihmisille,
tulee joskus tulva, turma
heikot sortuvat edest채
lujat jaksaa jatkaa viel채?

Hymy채채 em채nn채n silm채t,
lauluna kohoilee kiitos.

Helppo taas on hengitell채,
raikkaita pihan on tuoksut.
Nauttii siit채 viljapellot
samoin kuin em채nn채n mieli.
Iloa on askeleissa.

Myrskyn j채lkeen kaunis aamu.