Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Nukkui karhu kainalossa

PDFTulostaS채hk철posti

Nukkui karhu kainalossa,
komeassa kartanossa
itse채ns채 ihmetellen.
Kohta juoksi kuin vetonen
alla pellon polkujansa.

Pys채ytti pilvipouta
taivon taattoa kysellen:
ett채 onko siell채 Kumma
pilven lievett채 pidellen,
s채keni채 singotellen,
sirotellen silppujansa,
vihap채iss채ns채 muristen?

Karhunpoika lyller철inen
kultakehdossa kudottu,
kultavitjoin kaunisteltu,
tyt철n mieless채 matavi
kuni kanssakulkijainen,
sielunsisko, veljenpoika
unenlunta silmill채ns채
haistoi tullet, nuuski ilmat,
nousi niin kuin nousee mets채
ukonilman marssitahdin
jymyss채 salon sis채ss채.

Siit채 hieroi silmi채ns채,
meno mieless채 kyten채:
kauas koulukartanolle,
pihan poikki, puhki pellon,
m채en p채채lle, alle notkon
niin kuin ahteissa olisi
urakka sen pikkulinnun
lentimi채 kasvatella,
viel채 kerran kurkotella.
Tahtoi enkeliksi asti.

Nukkui karhun kartanolla
itse채ns채 ihmetellen.
Aamuaurinko her채tti
p철pper철isen koulutielle.
Rihvelit ja taulut h채ll채
kapoisessa kainalossa,
p채채ss채 kimppu ongelmaisten.
Lettinauhakin punainen.