Kalevalaisen Runokielen Seura

Oli ennen onnimanni

Kirjoittanut Terttu Tupala

Olipa kuin onnimanni,
vaikka syntyi syksysäähän,
omenaksi talven alla -
mansikaksi ei mäelle,
kukkaseksi kunnahalle.

Kultaketjussa kudottu,
hopealla huoliteltu
itse armaan iltatähden
vilkutellessa somasti,
lapsukainen laihavatsa,
mustatukka mutriainen
elonaamun auteressa,
illaksi jo langetessa
syntymisen huhmaressa
tulohuudon huikautti.