Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Emolintu, h철yheneukko

PDFTulostaS채hk철posti

Emolintu, h철yheneukko,
lensi mertensaarten poikki
kohti kosken pauannetta.
ihmetellen kaulaa v채채nsi:
ett채 miss채 ulkoluodot,
miss채 m채nnyt tuulilatvat,
katajat ja tyrninmarjat,
hopeaiset pensasp채lvet?

Ihastui kun vihdoin viimein
N채sij채rven suuren huomas,
Pyh채j채rvikin hymysi:
tule, tuttu tuulitukka,
hyrskynmyrsky vertaa vailla
nousee t채채ll채 kahta puolta
kaunorantaa, kannastamme.

Tuulten tytt철, katso, kastu,
pirskottaapi kastevett채
Tammerkoski, kuohukynsi
parastansa taitaa panna,
ottaa kohta valtoihinsa

N채in minun emoni muutti
yli saarten ulkomailta
j채채miheimon hellimille
kes채p채iv채n kumpareille,
Sastamalamme saloille.