Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Min채, tuulen tuivertama

PDFTulostaS채hk철posti

Mailma t채ynn채 muita maita,
saloseutuja sekaisin,
polku pitk채 rantamaille,
sinisimpukan sijoille.
Min채 tuulten tuivertama,
ihmettelen iltojani,
aamunkoita kummastelen.

Meren ukko, vaahtiparta,
my철skin akka ailahtava
houkuttavat piikalasta,
poianpuolta varta vasten.
Nikki-n채kki n채채t채rinta
imetteli lapsukaista
meriruokopatjasella
kahen kallion lomassa,
ahvenhein채n helpehiss채.

Imetteli pienokaista
kuni muinen Mooses-lasta
ison kirjan kirjaimilla
elon kierto-oppilasta
viihdytteli, vilvoitteli.

Asuinpaikat armahimmat
kuten karhun kammarissa:
taivaskatto korkealla,
sammal pehme채 sijana.

Siin채 saari saarettoman,
kauas kulkeneen kanasen.

Meren ukko, vaahtiparta
nosti p채채ns채, p채rsk채ytti,
meren akka kuulosteli
ukkoansa urhokasta.
Oliko lastu lainehilla?
Kuka veisteli venett채?

Lapset siit채 laulamahan,
kutrip채채t kukertamahan
merimetson lentimill채
kuvittelumaailmassa.

"Min채, tuulten tuivertama,
nostan purjeet, tuulten veikko.
Puen laivani paremmin,
pilvenpoikana puhallan
id채t, l채nnet, ilmansuunnat
alaisikseni asetan.."

"Saukonmarja, tummasilm채,
odottelen poimijaani."
Kuuli ryskett채 tuvassa.
Lie tullut tuvan takoa?
Kurkki ensin ikkunasta,
siit채 painui porstuahan.
Uksi auki, jospa poltti
porraspuukin tuohen alla,
mit채s muuta: maailmalle!