Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Talvip채iv채n seisaus

PDFTulostaS채hk철posti

Ykskolmatta joulukuuta,
nimip채iv채 Tuomon, Tommin,
p채iv채 Tuomahan, Tominkin,
jouluaaton aaton aaton
aatto aivan auringoton
kaamoksen on k채채nnekohta
iloinen, iki-ihana:
pituus p채iv채n seisahtavi,
k채채ntyy y철 lyhenev채ksi,
k채y p채iv채 pitenev채ksi!

Se l채htee pimeydest채,
syd채ntalven synkkyydest채
ja piinasta pakkasien,
luonnosta lep채ilev채st채,
huurteisesta, huumatusta,
talviunta uinuvasta.

Se johtaa iloon, valohon,
hohtoon hankien hopeisten.

Se lupaus on kev채채st채,
mi her채ilee hortehesta,
silmut puiden pullistavi,
kasvuhun karauttavi,
kukkaloistoon laukaisevi.

Pian kertoo siit' vihert채in
joulupuu tupahan tuotu,
pihta pirttihin puettu,
kuusi kurja kaunisteltu,
elonpuu ehoksi saattu,
valoihinkin valjastettu.

Yst채v채t ja ty철toverit!
Mennyt vuosi mieless채ni,
aika armas aatoksissain
syd채nt채in syk채hdytt채v채,
tontun taikatoivotuksin
joulurauhaa ma julistan,
uutta vuotta onnellista,
vuotta mahdollisuuksien!