Etsi sivustolta:

Kirjaudu sisään

Alla tähtein ymmärtäväin

PDFTulostaSähköposti

Koitti sentään aamu meille,
hellitteli päivän kehrä
kulkijoita iltaruskon,
kun jo tummeni tuleva,
vuodet varjoisat vaelsi.

Tähtihin lie kirjoitettu
sanoma elämän kirjan,
että kumpikin vaelsi,
kulki vuosikymmeniä,
oman kultansa keralla,
kunnes kohtalo erotti,
kulkemahan yksin jätti,
jotta tiemme yhtyisivät
iltaruskomme iloksi,
uuden aamun kunniaksi.

Jos käy onni seuranamme
ja hiljaisa on tuulikannel,
niin on kulkumme kepeä,
rauhaisa ja turvallinen,
kiintymyksen auringossa,
alla tähtein ymmärtäväin.
Kaukana karit kavalat.