Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Tarun loppu, uuden alku

PDFTulostaS채hk철posti

Onko h채n el채nyt, jolle
tuska rakkauden on vieras?

Iltap채iv채n aallokossa
karahti purteni karille,
tummeni eloni taivas,
kun tuo kanssakulkijani,
vaimo vuosikymmenien,
j채tti laivani vakaisan,
elohon v채ri채 etsi
ja proosan runoksi tahtoi.

Silti yst채v채 on mulle
el채m채ni ensirakkaus,
채iti kahden poikalapsen,
emo oivan j채lkikasvun.

Yksin on hyv채 oleilla,
p채iv채t pilviset samota. -
Kaksin oisi kaunihimpi,
rattoisampi illan rusko,
oman kultasen keralla.

Liek철 kuullut aatokseni
tuo herra ylimm채n parren,
kun h채n tielleni talutti
tutun vuosien takaisen,
naisen kuolon koskettaman,
yksin j채채nehen syd채men.

Olen ylpe채 h채nest채,
ylpe채 ja onnellinen.
Miksi mieli ylpe채n채?
Koska voitin luottamuksen,
sain auki syd채men salvat.
Miksi mies on onnellinen?
Koska l철ysin kelpo naisen,
aidon ihmisen tapasin.

Takana vetoiset vuodet,
edess채 el채m채n ilta,
vaihe uusi, tuntematon.
Siihen mielin luottavaisin
astumme k채si k채dess채.