Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Elon virran vieriess채

PDFTulostaS채hk철posti

Menneisyys voi olla taakka
kohtalonsa kolhimalle,
petetylle, pett채j채lle,
tekojensa painamalle,
syd채mess채 jos on soima,
rinnassa kova kivistys,
vuoksi v채채rien tekojen,
harharetkien takia.

Menneisyyden kahleissako
kuihtuu kukkaset el채m채n?

Ei tule takaisin mennyt,
muutosta ei siihen saada
Kasvupohjan kukkasille,
tukiraamin, selk채rangan,
oppia ja ymm채rryst채
suo se matkan jatkuessa
arkip채iv채n askareissa,
pyh채n siev채ss채 sulossa,
toiveissa tulevaisuuden.

Kirjo muistojen on kallis,
aarre arvokas el채m채n.
Ajankulku armahtava
kultaa muistot mustimmatkin.
Kova koura kohtalolla
muistinsa menett채neelle,
juuristaan erotetulle.

Sitkuvaaran varjoissako
kuihtuu kukkaset el채m채n?

T채m채 p채iv채 nyt ja t채ss채
el채k채채mme t채ysin rinnoin.
Huomenna jo menneisyytt채
nykyhetken tiimahiekka.
Siksi juoksu sen on kallis,
kultahippuja jyv채set.

Edess채 on huomisp채iv채,
polku viel채 tuntematon.
Sille astun ma pelotta
koetun karaisemana.
Kokemusta on kosolti
ev채sreppuni sis채ll채.
Katkeruuttako mukana?
Tuskinpa minun repussa.