Sinunkaupat
Kirjoittanut Paavo Turakainen
sinisiä silmiänsä,
kokenutta katsettansa,
varjoja vakaisan otsan.
Totinen on miehen miete,
vakava on suunsa viiva,
ei silti hymylle vieras
eikä kaskulle kopea.
Kasvot tuntuvat tutuilta,
samoin aatokset apeat.
Tutut on myös onnen hetket,
sini pilvien välissä,
valo arjen harmaudessa.
Yhdessä on kuohut käyty,
soudettu suvannot kaikki,
vihamiesnä viivähdetty,
kaunaa kannettu sitäkin,
elon kosken vaahtopäissä,
janossa sisäisen rauhan.
Särmät on sileiksi saatu,
koulittu koskien kivissä.
Seison mieli seestyvänä
matkakumppanin edessä.
Seulon sieluni sopukat,
taakse tuntojen tavoitan.
Tunnen vihdoin myötämieltä,
enää en varjoista välitä,
kun vikansa jo hyväksyn
koitossa elämän illan.
Tutkin miestä miettiväistä,
itse katson itseäni,
peilin pinnasta kuvastun.
Hymyn häive kasvoillani,
silmissäni lämmin läike,
kuvalle kättäni kohotan
suussani sanat sopuisat:
Minunkaupat ehdottaisin.