Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Ihminen Eino Leino - Il grande poeta finlandese

PDFTulostaS채hk철posti

"Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on
laulanut mahtaja heimonsa hengen."

Paltaniemen H철vel철ss채
aikaan aamun hein채kuisen
elon maljaan kiinni tarttui
k채si poian tuiretuisen.


Arvannut ei emo, taatto,
ett채 lapsi nuorimmainen
jumalien keinuun joutuu.
Kesken loppuu matka mainen.

Tuskin p채채si p채iv채nkukkaan
j채lkel채inen Mustos-suvun,
kun jo hurme valui hukkaan,
p채채tti elonp채iv채in luvun.

Oulussa ja Kajaanissa
k채vit ensin koulutiell채,
sitten H채meen kaupungissa.
Valkolakkiin ylsit siell채.

Opinahjoon ylimm채iseen
hakeuduit s채 tiedon helmaan.
Pegasuksen selk채채n nousit,
tutkinto j채i kuvitelmaan.

Niukat vuodet koitti t채st채,
mutta laulu kutsui luokseen.
Piitannut et Haapkyl채st채,
ilakoitsit h채nen vuokseen.

Neiet Helmi, Iida, Anja
tuli vastaan lemmen tiell채.
Keinahdellen tanssahteli
impi h채m채r채n my철s siell채.

Mutta neidot nuoren lemmen
j채tti sieluun tuskat vaikeet.
Toiseen runoniekkaan k채채ntyi
sini-tyt철n tunteet haikeet.


Sitten Schoultzin katon alla
lempi puhkee j채lleen kukkaan:
Neidon punaisen s채 kohtaat,
mutta haaveet valuu hukkaan.

Pitk채채n kest채nyt ei liitto
kanssa Freya-tummakulman.
Kaskisavut haipui tuuleen
kanssa yhteiselon surman.

Aino, Hanna, musta rouva,
voisivatko l채mm철n tuoda?
Turhaan toivoit, varhaisvanha,
sulle onnea ei suoda.

Yks ol sent채채n rakastettu:
Sielut s채velt채 soi samaa
Moppe-Onervan ja Nallen;
yhdess채 ei luomislamaa.


Kunnes ly철nti h채t채rumpuun
raihnaan mesik채mmenen
kutsui Mopen vuoteen 채채reen.
Saapui tytt철 keltainen.

Elon kankaan kultapirta
kuolonmustaa raitaa tuotti.
Sitten keinu jumalien
pys채htyi - ja loimet luotti.

Rakastajan lailla l채hti
Leino onnen etsinn채st채.
Vaikka monet tuskat tunsi,
sent채채n nautti el채m채st채.

Hymyn h채ive kasvot t채ytti
tuonen purren siltapuulla:
Runon sanat toteen n채ytti
sunnuntaina tammikuulla.

Kirjatonna, karjatonna
astui orpo rajan yli.
Riitahuhdan arkihuone
viimeinen ol mainen syli.

H철vel철st채 Hietaniemeen
kulki kannelniekan retki.
P채채si lepoon tomu mainen,
koitti j채채hyv채isten hetki.

Yhteiskunnan omatunto
pestiin arkun tammipuulla,
vaaratonta sanan miekkaa
ylistettiin kaikkein suulla.

K철yh채 olit mammonasta,
ratki runsas runoilusta.
Laulun kannel kalpanasi
kannustit s채 Pegasusta.

Untan채kev채inen olit,
tuska, kaipuu seuranasi.
Niiden hehku ty철si siunas -
ehkei elinaikanasi.

Usein vailla vaalin valtaa
vieri virta el채m채si.
Synkk채 oli sallimukses,
s채채st채nyt ei sisint채si.

Haaveissa ja unelmissa
vaelsit s채 hautaan asti.
Hymyyn harsoon verhottuna
sielun tuska tiesi rasti.

Mutta runos sent채채n el채채
l채pi vuosikymmenien.
Lohduttaen s채keet hel채채
kautta aikain tulevien.

 

Selityksi채

Haapkyl채 = prof. Eliel Aspelin-Haapkyl채, joka arvosteli nuorta kirjailijapolvea opintojen laiminly철misest채. Leino kirjoitti Haapkyl채st채 pakinan "Professorin ruokalepo".

Iida = Iida Pilto, Helmi = Helmi Roos

Anja = Megrij채rven Anja = Anni Tiittanen

H채m채r채n impi = sininen neiti = Anni Swan, joka avioitui runoilija, k채채nt채j채 Otto Mannisen kanssa.

Punainen neiti = Freya Schoultz, jonka 채idin pit채m채ss채 t채yshoitolassa Leino asui jonkin aikaa.

Keltainen tytti = L. Onerva, joka avioitui v. 1918 "Luukas Lohipadon" eli Leevi Madetojan kanssa.

Aino = harpputaiteilija Aino Kajanus, Leinon toinen puoliso

Hanna = Hanna Laitinen, Leinon kolmas puoliso

Musta rouva = Aino Kallas

Nalle ja Moppe = Onervan ja Leinon toisilleen antamat lempinimet

Leinon runoutta tunteva l철yt채채 runostani useita Leinon k채ytt채mi채 termej채.