Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

L채ksi채ispuhe Oulun yliopistossa 30.5.2005

PDFTulostaS채hk철posti

Kauniit ja rohkeat on kes채tauolla ja salatut el채imetkin l채hett채채 vanhoja jaksoja, joten minulla on koko ilta aikaa muistella menneit채. Aika ei liene kohtuuton, kun otetaan huomioon se, kuinka v채h채n olen puheenvuoroillani vaivannut kolleegojani laitosneuvosto-,혻 tiedekunta- ym. kokouksissa pitk채 n virkaurani aikana. Muistakaa kuitenkin, ett채 kun savo-karjalais-h채m채l채inen puhuu, niin osa vastuusta on kuulijalla. Samaa voidaan sanoa merkkip채ivin채, l채ksi채isiss채 ja hautajaisissa pidetyista puheista. Viimeksi mainitussa tapauksessa p채iv채nsankari vain ei en채채 kuule, mit채 h채nest채 sanotaan.

Kun on j채ykk채 miehen niska / niin kuin t채ss채 seisovalla
puhun taivuttelematta / kielell채 Kalevan kansan,
vanhalla runomitalla. / Kerron kirjosta el채m채n
muutamia muisteloita / menneit채 tapahtumia.

Opettaja 채idinkielen / kielsi koulussa kovasti
aasinsiltaan sortumasta, / lankeamasta pahasti
aloitukseen Aatamista. / En채채 en oo pulpetissa,
joten piirr채n starttiviivan / helmikuuhun nelj채kaksi,
tunnelmahan k철yh채n torpan / Saaren kunnassa somassa.

Puikahdin혻 el채m채n tielle / talvisena sunnuntaina,
kun oli jo maan povessa / is채ni sotilas sorja,
sulho 채itini suruisen, / vihkim채tt철m채n valion.
Ryss채 raudalla rakasti, / riisti huulilta soturin
kultaisen el채m채n maljan, / kun se maistui parhaimmalta
onnen alkavan janossa.

Kovan onnen lapsi, Paavo, / ilkkuivat kyl채n is채nn채t,
jo Herra sinut unohti, / pettuleiv채n sulle j채tti.
Onneksi en ymm채rt채nyt / noita outoja puheita,
pahansuopia sanoja, / vaikka puute p철yd채n kattoi,
riisitauti luita lempi.

Monta koulua kolusin / lyseon ovea ennen
채idin leip채채 etsiess채 / koditonna kulkiessa
lapsi ainoa mukana.

V채h채st채 voi olla kiinni / ihmisen el채m채n suunta:
T채ss채 seisovan osalta / suomen kielen kaasuksista,
sijamuodoista monista. / Tarkemmin tuon kertoelen,
proosan muodossa pakisen/ runojalkapuuta ilman.

Viisikymment채luvun alkupuolella oli lapsen l채hett채minen oppikouluun hyvin harvinaista pieness채 maaseutupit채j채ss채. Niinp채 min채kin olin k채ynyt kansakoulua viisi luokkaa, kun oppikouluun yleens채 pyrittiin nelj채nnen luokan j채lkeen. T채tini, joka oli sotaleski kuten 채itinikin, oli harvinaisen valveutunut ja koulutti kaikki nelj채 tyt채rt채채n. En kyll채k채채n ymm채rr채, mill채 rahalla h채n sen pystyi tekem채채n. Yksi h채nen tytt채rist채채n, siis serkkuni, oli k채ynyt Parikkalan yhteiskoulua jo muutaman vuoden ja ehdotti minulle, ett채 lukisin kes채ll채 h채nen opastuksellaan oppikoulun ensimm채isen luokan oppim채채r채n ja pyrkisin syksyll채 suoraan toiselle luokalle. Innostuin asiasta 채itini estelyist채 huolimatta. Ker채sin 30 kasvia ja opiskelin ruotsia, suomea ja matematiikkaa.

Syksyll채 1954 menin sitten p채채sykoep채iv채na linja-autolla Parikkalaan ja odottelin koulun pihalla kellon soittoa serkkuni neuvojen mukaisesti. Mutta ei siell채 mit채채n kelloa soitettu ja my철h채styin. Kun sitten uskaltauduin sis채채n, tuli minua tervatuissa rapuissa vastaan lyhyenl채nt채, toista jalkaansa ontuva mies, joka my철hemmin osoittautui koulun rehtori V채in철 Nerkoksi. H채n oli suomen kielen opettaja ja vei minut er채채seen luokkahuoneeseen. Seisoimme luokan ovella ja h채n pyysi minua luettelemaan suomen kielen kaasukset. V채h채n aikaa jouduin miettim채채n, mit채 kaasus tarkoittaa, ja vastasin sitten: Nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, essiivi, partitiivi, translatiivi, inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi, allatiivi, abessiivi, komitatiivi ja instruktiivi. Nerkko l채im채ytti minua olkap채채lle ja sanoi: En min채 sinulta muuta kysyk채채n; n채yt채t osaavan. Sitten oli viel채 ainakin ruotsin ja matematiikan koe. Mutta voidaan sanoa, ett채 p채채sin koulutielle suomen kielen kaasusten ansiosta. Ruotsin kielen osalta oli toisen luokan alku minulle hankala. Kolmen enimm채isen kokeen arvosanat olivat 1-, 3- ja 5-.

Parikkalan kaunis luonto / oppikoulua koristi.
Talvet vietin koulutiell채, / sahalla kes채t hikoilin.

Aloin vuonna kuusiyksi / opinnot matematiikan.
Opinahjon korkein aste / Suomen sorjassa Turussa
selitti salat matikan, / assistentin paikan antoi
v채it철skirjaty철t채 varten.

Tapauksen kerron teille / professori Inkerist채,
laitokseni johtajasta.

Oli vuosi 1966 tai 1967. Tein lisensiaattity철t채 ja olin er채채n채 iltana viel채 matematiikan laitoksella, kun muut assistentit olivat jo l채hteneet kotiin. Meill채 oli k채yt철ss채 yksi ainoa suuri huone, jonka pitk채채n sein채채n oli propattu kirjahyllyj채 lattiasta kattoon asti, ja hyllyt oli t채ytetty raskailla Zentralblatt f체r Mathematik -lehden vuosikerroilla. Professori Kustaa Inkeri tuli huoneeseen, otti tuolin, nousi sille ja kurkotti yht채 lehden numeroa ylimm채lt채 hyllylt채. T채m채 "perhosen siipien liike" sai aikaan kaaoksen: Hyllyjen pystysuorat kannattimet irtosivat sein채st채 ja koko hyllyst철 alkoi hiljaa kaatua. Inkeri oli siihen aikaan hyv채kuntoinen mies, teki pitk채n loikan minun viereeni ja v채lttyi혻 juuri ja juuri j채채m채st채 hyllyjen ja lehtien alle. Alapuolella olevalla fysiikan laitoksella luultiin, ett채 meid채n laitoksellamme oli tapahtunut r채j채hdys.

Nyt kun aikaa on kulunut / tapauksesta kerrotusta,
lupa lienee leikitell채, / antaa aatoksen ajella,
kuinka kaunis oisi ollut / kuolla tieteen taakan alle,
painosta teoreemojen.

Jatkoin v채it철skirjaty철t채. / Kanadaan tulokset pistin,
Salomaalle postittelin, / ohjaajalleni l채hetin.
Tuloksista tunnetuimman / keksin seurassa Bonanzan,
Bonderosan l채nnen miesten. / Tohtoriksi v채itelleen채
viran sain m채 Helsingist채. / Ouluun kohta kutsu saapui
teht채v채채n matikan proffan.

Virkaanastujaisissa syksyll채 1971 filosofisen tiedekunnan dekaani혻 Uuno Varjo toivotti minut tervetulleeksi sovelletun matematiikan (!) professorin virkaan ja korosti sovelletun matematiikan t채rkeytt채. Kahvitilaisuudessa h채n ei malttanut olla kysym채tt채 minulta: "Mit채 te matemaatikot yleens채 teette? Luvuthan on keksitty혻 jo kauan aikaa sitten."

Ensimm채isen채 Oulun vuotenani yliopistossa oli tosiaan filosofinen tiedekunta, joka jakaantui kahteen osaan 1.8.1972. Mieleeni on j채채nyt t채m채n tiedekunnan kokous, jossa k채siteltiin er채채n v채it철skirjan hyv채ksymist채. Prof. Raoul Palmgren esitti kirjan hyv채ksymist채 hyv채ll채 arvosanalla mutta prof. Ky철sti Julku oli vahvasti toista mielt채. Herrat pitiv채t vuoron per채채n pitki채, kaunopuheisia puheenvuoroja. Mieleeni on j채채nyt, ett채 er채s kulmakysymys oli, mit채 tarkoittaa sana "itsellinen". T채st채 herrat olivat eri mielt채. En muista, pitik철 Palmgren t채ss채 yhteydess채 vai my철hemmin puheenvuoron, joka kuului suunnilleen seuraavasti: "Kun min채 joskus kolkutan taivaan portteja ja Pyh채 Pietari tulee avaan, niin h채n varmasti sanoo, ett채 siin채h채n on prof. Palmgren;혻 Te olette k채rsinyt niin paljon maan p채채ll채, ett채 olette ilman muuta tervetullut taivaaseen.

Tuosta Yrj철 Kilven muotokuvasta tulee mieleeni seuraava episodi. Olin muotokuvatoimikunnan puheenjohtaja. Menimme tarkastamaan ty철n j채lke채 Tauno Ohenojan kotiin. Maalauksessa on혻 - kuten n채ette - oikeassa alanurkassa p철yd채n kulma. Toimikunnan j채sen prof. Heikki Haahti esitti, ett채 p철yd채n pinta pit채isi maalata shakkilaudaksi. Ohenoja totesi lakonisesti, ett채 t채m채 kuva on valmis. Kiirehdin hyv채ksym채채n muotokuvan.

T채채ll채 tein el채m채nty철ni / opettajana, tutkijana.
Nyt on virkavuodet t채ynn채, / vapaa valta koittaa kohta
lukea ja kirjoitella, / tehd채 mit en ennen tainnut.
El채m채 on arvaamaton: / Mink채 otti pois minulta,
kasvatti sijalle muuta, / ohjasi uusille poluille,
aukoi mulle akkunoita, / helkavirsi채 viritti.

Toteaisin lopuksi, ett채 antamallani koulutuksella on ollut ainakin jotain vaikutusta. Veikko Huovisen novellissa "Matikan opettaja"혻 matematiikan opettaja opettaa matikkaa eli madetta. Novellin lopussa mies kaivaa혻 esille h채nt채 kauan askarruttaneen matemaattisen probleeman: "Osoita, ett채 similaarisilla matriiseilla on sama minimaalipolynomi". Mies uskoo혻 lopultakin ratkaisseensa probleeman ja jatkaa tyytyv채isen채 p채iv채n askareitaan. Kyseisen ongelman Huovinen sai혻 matriisiteorian luentomonisteestani poikansa kautta.

Kiit채n yliopiston ja laitoksen johtoa sek채 henkil철kuntaa antoisista ty철vuosista Oulun yliopistossa. Toimin t채채ll채 34 vuotta, mik채 todistaa omalta osaltaan, ett채 olen viihtynyt t채채ll채 hyvin.