Etsi sivustolta:

Kirjaudu sisään

Menneisyyden varjo

PDFTulostaSähköposti

Jäätyi mainingit mereni,
peittyi routakannen alle
vangiksi viluiset virrat.
Sai talvi sydämeheni,
kaamoksessa harhaelin
keskellä suven suloa.

Oi, milloin tulee se tuuli,
milloin se keväinen lämpö,
joka murtaa jäisen kannen,
vapauttaa vankilasta
väsyneet ajatukseni!

Tuota mietin yösydännä,
aprikoin unettomana,
kuun jääkylmässä ivassa.