Arkea paossa
Kirjoittanut Paavo Turakainen
lempemme salainen lehto,
meidät arjesta erotti
lyhyeksi tuokioksi.
Pilvet harsoksi hajosi,
hymyili kesäinen luonto,
aalto rantoja hyväili,
tuuli lauloi leppeästi,
leimusi sydänten liekki.
Olin silloin onnellinen,
huolet huomisen unohdin.
Sinä kuiskit haaveistasi,
pilvilinnaasi rakensit.
Päivä illaksi pimeni,
tummeni tylysti taivas,
herätti unelmistamme,
haavelinnamme hajotti.
Pois on meidän lähdettävä,
toisemme hyvästeltävä,
puettava naamiomme
näytelmään elämän arjen.
Eroamme hiljaisina
päivää mennyttä punoen,
ajatus jo huomisessa.
Pikkulinnut vaikenevat,
tuuli nostaa lakkapäitä,
aalto hietikon kiviä,
hiipuu hiillos nuotiossa.
Ei sammu sydänten liekki,
roihu rinnassa vähene.