Sammakko ja perhonen
Kirjoittanut Paavo Turakainen
kotilampeni sitoma,
lentokelvoton olento
ikävääni kurnuttelin
kesäillan siimeksessä.
Sinä perhonen korea,
suvultasi neitoperho,
esittelit siipiäsi,
silmiä lumoavia,
liihotit ja liehittelit
muita mutta et minua.
Olit päivästä pitävä,
minä varjon vangitsema.
Yhteistä ei ollut kieltä,
jolla oisin paljastanut
tunteeni ja rakkauteni.
Olit kohde haaveideni,
kauneuttasi janosin.
Lopulta sinut kadotin,
kun en lentämään kyennyt.
Olin vanki maailmani,
katsannoltani kapea.
Nyt elät unelmissani,
muistoissani liihottelet.
Haaveilla on suuret siivet
sammakonkin maailmassa.