Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Varrelta eloni virran (Kirjoittajan esittelyruno)

PDFTulostaS채hk철posti

Synnyin vuonna nelj채kaksi,
sodan jalkoihin sukeusin,
tunnelmaan matalan torpan,
lapseksi evakon nuoren,
orpona, is채tt철m채n채,
Kaakkois-Suomen kainalossa,
Saaren kunnassa somassa.

Taatto kaatui rintamalla
Ruhonvaaran taisteluissa
l채mm철ss채 lev채tess채ni
kohdussa surevan lesken.

"Kovan onnen lapsi, Paavo",
lausuivat kyl채n is채nn채t,
"jo Herra sinut unohti,
pettuleiv채n sulle j채tti".

Onneksi en ymm채rt채nyt
noita outoja puheita,
pahansuopia sanoja,
vaikka puute p철yd채n kattoi,
riisitauti luita lempi.

Monta koulua kolusin
lyseon ovea ennen
채idin leip채채 etsiess채,
koditonna kulkiessa,
lapsi ainoa mukana.

Parikkalan kaunis luonto
oppikoulua koristi.
Talvet vietin koulutiell채,
sahalla kes채t hikoilin.
Aloin vuonna kuusiyksi
opinnot matematiikan.
Opinahjon korkein aste
Suomen sorjassa Turussa
selitti salat matikan,
assistentin paikan antoi
v채it철skirjaty철t채 varten.

Opistosta l철ytyi vaimo,
sisar hento valkeuinen.
Saimme kaksi poikalasta
Pekan ynn채 Ville-Veikon.
Nelikymmenvuotiaita
ovat jo i채lt채채n melkein.

Tohtoriksi intt채neen채
hoidin virkaa Helsingiss채.
Ouluun kutsu kohta saapui
teht채v채채n matikan proffan.

T채채ll채 tein el채m채nty철ni
opettajana, tutkijana.
Nyt on virkavuodet t채ynn채.
Vapaa valta koittaa kohta
lukea ja kirjoitella,
tehd채 mit en ennen tainnut.

Viime vuosien tarina
matkas채iden vaihteluista
elon purteni kulussa
runoiksi on riipustettu,
kirjattu sivuille n채ille.

Se on niist채 n채ht채viss채,
ett채 yksin j채채ty채ni
uuden kumppanin tapasin,
tutun vuosien takaisen,
naisen, kuolon koskettaman.
Takana vetoiset vuodet,
edess채 el채m채n ilta,
vaihe uusi, tuntematon.
Siihen mielin luottavaisin
astumme k채si k채dess채.