Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Venuksessa vierailulla

PDFTulostaS채hk철posti

1.

Oli surkeaa oloni,
elo varsin vaikeakin,
ilot, riemutkin v채hiss채,
kepposetkin katselussa.
Mietin mustia suruja,
harmajia haaveitakin,
pettymyksi채 pahoja,
kamalia kolhujakin.
Yksin mietti채 yritin,
tosissani tuumiskella,
kuinka katkaisen ik채v채n,
jalat nostan irti maasta,
taivaankannelle kohoan,
matkustelen mielinm채채rin.
Siit채 juttelin kamulle,
ylimm채lle yst채v채lle:
- Jospa rustaisin raketin,
lentov채rkin kunnollisen,
jolla korkeelle kohoan,
t채htitaivaan saavuttelen.
Johan kauhistui kaveri,
varoitteli vantterasti:
- 채l채 hulluja h철pise,
mielet철nt채 mietiskele,
siell채 kuolema l채hell채,
Tuonen turma tuntumassa.
Varoitan sua vatula,
ikuiseksi uuvut sinne.

Oli mulla voimaa viel채,
virtaa kinttaissa v채h채sen,
ideoita p채채ni t채ynn채,
vinkit korvien v채liss채.
Siksi k채yt채n kunnon keinot,
konstit laatuisat kehit채n,
pystyyn pist채n suunnitelmat,
ved채n selvemm채t s채velet.

2.

Kauan katselin romuja,
t채hystelin tarvikkeita,
ett채 rustaisin raketin,
ilmalaivan ihmeellisen,
jolla taivaalle kohoan,
avaruuteen matkustelen,
Venuksen menen l채helle,
kurvaan Marsin maisemille.
Ensin taivutin tulessa
runkoraudat vahvanlaiset,
panin paikalleen panelit,
sein채pinnat sievistelin,
laitoin ruusuiset tapetit,
maalaelin mattapinnat.
Iskin nauloja rutosti,
kierittelin kantaruuvit,
oioin suoriksi sakarat,
laitoin kunnon varmistukset,
tiivisteet pian pikesin,
kiinnittelin kantokahvat,
suuret ikkunat asensin.
lasit laitoin laatuisimmat.
Viel채 kauneutta korostin,
koristelin kahtapuolta,
hohti kulta ja hopea
heloitukset ikkunoissa.
Viel채 viksasin v채h채sen,
upottelin kalleuksia,
sinne, t채nne ymp채riins채,
per채peilinkin koristin.

3.

Nytp채 on koneeni koossa,
hieno kampe katsottuna,
sill채 kauaksi karautan
maisemihin muutan muihin.
Viel채 tarvitsen takuulla
polttoaine t채ydennyst채,
sek채 runsaasti ev채st채
pitk채n matkan taipaleille.
Olen matkalle varannut
kaikenlaista tarpeellista,
ett채 p채rj채isin pahoissa
tilanteissa, tuskaisissa.
My철skin entisen el채m채n,
tilitt채nyt tarkallensa.
Viel채 katsahdan konetta,
onko kaikki paikallansa,
ett쨈ei tarvitse todella
remontteihin reissun p채채ll채.
Painan nappia n채tisti,
v채채nn채n virtavempaimesta,
jospa k채ynnistyy raketti,
h철r채ht채vi h철yrykone.
Pakoputkista savua
sakeana tuprahtavi,
sek채 vinkuna kamala
vihloo korvak채yt채vi채.
Jopa heilahti heteka,
t채r채hteli tuolinkarmi,
saumat suurimmat surahti,
kuului kolke kompurasta,
koko vempele vapisi,
huojahteli huikeasti.
Sitten paukahti, pakana,
t철r채hteli h채nt채p채채ss채,
jopa siev채sti suhahti
sinitaivaan siintelyihin.

4.

Tuntui painetta mahassa,
kierr채tteli kurkussakin,
silm채t kosteiksi vet채isi,
oli suussa suolanmaku.
Sukat py철riv채t jalassa,
heilahteli housunlahje,
keng채t kintuista katosi,
suli saappaat huopikkaiksi,
vauhdin hurjimman menossa,
taivalluksen taistelussa.
Satelliitteja satoja,
lillui siell채 tyhj채np채채ll채,
kuunkin kultaisen ohitin,
terveisi채 vilkuttelin.
My철skin vilkaisin per채채ni,
pallona on siell채 Tellus,
t채hdet tulleet jo l채hemm채s,
meteoriitit rinnalleni.
Mutta vauhti vain koveni,
annoin menn채 meinaamatta,
Venus kohteena minulla,
l채henee jo aikalailla.
Maha meinaa jo murista,
pit채채 ruokaa rouskutella,
herkut parhaimmat puraista,
natustella n채kkileiv채t.
Aurinko on jo isompi,
hehku aivan hirvitt채v채,
mutta kest채채pi raketti,
sulamatta suuren l채mm철n.
Heit채n haalarit tukalat,
eip채 tarvii tuskitella,
ett채 j채채ty채 j채m채hti,
ukko kauas kulkiessa.

5.

Venus pinnalta punainen
n채kyy silmiin sihtaamatta,
on jo valtavan l채hell채,
en oo moista ennen n채hnyt.
J채lleen vilkaisen per채채ni,
tutkistelen Tellustani,
on jo t채hdeksi sulanut,
muiden joukkoon piiloutunut.
Jarruvipua kopeloin,
kohta p채채ttyy hurja lento,
kohta tallustan Venusta,
kukaan muu ei ennen k채ynyt.
Laskupaikaksi valitsen,
laakson pienen, pitkulaisen,
jossa ruohoa punaista,
sek채 puut on purppuraiset.
Siihen vehkeeni pakitan,
alustalle kest채v채lle,
alas ankkurin asetan,
turvakaaret kouhottelen,
sek채 ikkunaa raotan,
kes채ntuoksut tiet채채kseni.
Tulvii tuoksu niin makea
arvaamatta ikkunasta,
sit채 h철nk채isen sis채채ni,
oikein haukon henkeheni,
noita tuoksuja jaloja,
hajusteita hienoimpia.
Hajut mun hulluksi tekevi,
aikaan saavat sattumia,
jotka tyrm채채v채t todella,
ly철v채t t채ysin 채llik채ll채.
Tunnen tuskia kropassa,
vavistusta vartalossa,
kivut koskevat kovasti,
vaimaltavat valtavasti.
L채skit l채htev채t sivuilta,
oikenevat naaman kurtut,
tukka nousevi sakea,
peittyy kalju kuutamoni.
Peiliin vilkaisen v채h채sen,
hiukan katson kasvojani,
olen nuori ja komea,
uros vallan valloittava,
huomaan hurmuri sopiva
viettelem채채n kauniit neidot.

6.

Niinp채 kamppeesta kapusin,
alas astuin askelmia,
tulin pinnalle kovalle,
hiekkaiselle kalliolle.
sinne vierelle Venuksen,
tutun t채hden tuikkivaisen.
Silloin huomasin jotakin,
kummallista kauempana,
joka pikkuisen pelotti,
v채ps채hdytti aikalailla,
aivan jalkani vapisi,
paniikkia p채채lle pakkas.
N채inp채 kummia majoja,
parempija parvekkeita,
jopa linnoja isoja,
torneja ja taapeleita,
sek채 suoria katuja,
muureja ja puistikoita.
Jopa huomasi asukit,
vihreet miehet hoksasivat,
mies on vanttera tulossa
outo veikko saapumassa,
mit채 mieless채 hepulla,
kujeet kummat kulkijalla.
Pienet, vihre채t,kaverit,
saapui siihen seutuville,
aivan tunkivat l채helle,
silm채iliv채t, haistelivat.
Kuului pulputus, pulina,
toisilleen kun juttelivat.
Enp채 tuosta m채 tajunnut,
yht채채n seikkaa ymm채rt채nyt,
niin kuin Moilanen tapitin,
sakkia niin kummanlaista.
Silloin p채채ss채ni rusahti,
kallossani kolkahteli,
johan lauseet ne tajusin,
jutut kaikki k채ynnistelin.
Huomasin my철s huuliltani,
tuli kummia sanoja.
K채sitin my철s loistavasti,
kommunikoida osasin.
Yst채v채ksi huomasivat
tulijan heti varata,
kutsuivat he kaupunkiinsa,
vieraan raahata v채kisin,
menin sinne mielell채ni,
helposti menin mukahan.
Pienet miehet johdattivat
minut kaupungin sis채lle,
saliin suureen istuttivat,
juhla huoneeseen halusti,
enp채 tuota vastustellut,
olin riemulla mukana.

7.

Pomo pikkumiesten tuumi:
- Se on viimeinkin osattu,
niinkuin kerran ennustettu,
Messias on luokse tullut,
saapunut i채ti luvattu.
Oi s채 uljas valtiaamme,
sinua kaivattu kovasti,
ennustajat kauan sitten,
tiedon kansalle julisti:
Kerran t채nne ilmestyvi
suuri tuskien tasaaja
kaikki saavat aikanansa
pelastuksen n채in kokea.
Kultatuoliin istumahan
minut miehet nuo asetti,
kumarsivat, palvelivat
kaiken hienosti tekiv채t.
Mik채 mun on ollessani
t채채ll채 Veenuksen takana.
T채채ll채 viet채n Messiaana
tulevan ajan ikuisen.