Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Miehel채채n

PDFTulostaS채hk철posti

Asui yksin채채n m철kiss채
neito nuori, kultatukka,
kultatukka ja sorea,
notkea kuin koivun vitsa.
Katsella on vallan kaunis,
siev채채 suuta silm채ell채,
nen채채 n채tti채 hipaista,
ihastella posken kaarta.

Leiskui silmist채 kipin채t,
tuli kuuma tuikahteli.
Kun h채n kiukustui v채h채sen,
tuskiansa tuskaeli.
Aina kuitenkin, alati,
pihaa katsoi kaihoellen,
vilkuellen varta vasten.
Katsoi kaikille kujille,
silm채eli syrjemm채lle,
kurkisteli, kuulosteli,
viel채 vinkkasi v채h채sen,
merkin antoi matkaajalle,
ohikulkijaa opasti.

Joku kahvilla k채v채isi,
tahtoi tulla tuttavaksi,
ihan heiliksi halusi,
kosintaakin jo kokeili.
Neito niskojaan nyk채isi,
vastas aina lausumalla:
- Oikeaa min채 odotan,
sopivampaa sulhaseksi.

Eip채 sulhoa n채kynyt
eip채 ylk채 yll채tt채nyt.
Meni matkoihin mokomat,
tuskin h채nt채 silm채iliv채t.

Saapui pirttihin pime채,
syksyilta niin ik채v채.
Itki neito kaihoansa,
sulhon puutetta murehti.

Kuului kolketta ovelta,
paukahteli porraspuilla.
Varmaan vieras on tulossa,
sulhanenko saapumassa?

Uksen aukaisi ujosti,
raotteli hellemm채sti,
syd채n rinnassa ritisi,
puna nousi poskillensa.

Aikamies tuli sis채lle,
nuorukainen niin komea,
l채mmin loiste silmiss채ns채,
huulilla hymy hele채.

Heti huomasi molemmat,
tunsivat sen tunnoissansa:
tuo on matkalle mukava,
toveriksi taipaleelle.

P채채si neito n채in n채tisti
miehel채채n nyt aivan kohta,
vierell채 pojan komean,
oman kullan kainalossa.