Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Akan mieheksi

PDFTulostaS채hk철posti

Kulki poika polkujansa,
vaelteli varsiteit채.
Silm채eli maisemia,
katsoi viel채, toisen kerran,
kuulosteli, tarkasteli,
jospa jostakin n채kyisi,
v채h채isenk채채n pilkahtaisi
kiharainen neijon tukka,
neijon helmat heilahtaisi,
jonka ottaisi omaksi,
sormuksella saalistaisi,
ihan itselle ij채ksi,
aamupuuron keitt채j채ksi,
kerallensa kulkemahan
vierellens채 vierim채h채n.
Lasten 채idiksi, emoksi,
perustaksi perhekunnan.

Tuli tunne jo tukala,
olo aivan ankeakin,
kun ei kuulu, kun ei saavu,
kun ei t철rm채채 tiell채 siihen.
Pysyy piilossa per채ti,
liek철 viel채 syntynynn채.

Katsoi yht채, katsoi toista,
katsoi kohta kolmattakin.
Eiv채t tuntuneet tutuilta,
omilta ei ollenkana.
Johan arveli akaton,
pohdiskeli rinnassansa:
- Eip채 akkaa oo minulle,
kaunokaista vierelleni,
riemullista rinnalleni,
ilontuojaa mun tupaani.
Yksin saan min채 elell채
aivan orpona oleilla,
talo ilman naisen k채tt채.

Kulki poika polkuansa,
johan heilahti hamonen,
nilkka vilkkui kauniin neidon,.
kutrit kultaiset kimalsi.
s채dehtiv채t silm채t siev채t.

Jo tiet yhtyiv채t yheksi,
polut yhdensuuntaisiksi.
Matkaan yhdess채 l채hetty
kahden aivan kulkemahan.
Rintarinnan, k채s'k채ess채
samaan tahtiin astumahan.

Tuopa tuntuikin tutulta,
pian t채ysin rakkahalta,
ihan kullalta omalta,
puolisolta puuttuvalta.

Aatteli sit채 akaton:
- T채m채n tahdokin omaksi,
ihan itselle iloksi,
vaimokseni varta vasten,
kullakseni, aarteekseni,
elon tielle kulkemahan.