Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

El채m채ns채 etsij채

PDFTulostaS채hk철posti

H채 n oli tummalle sukua,
ilman lapsuutta el채nyt,
pelk채si tulevaisuutta,
arasti eteens채 katsoi,
alta kulmain kurkisteli
vailla itseluottamusta.

Teki ty철t채 aamut, illat,
p채iv채t tauotta ahersi.

Urheasti n채in yritti
pysy채 el채m채n tiell채,
l철yt채채 rauhan mielellens채,
sielullensa l채채kityst채.

Onnetonna silti kulki
yksin채ns채 aavikolla,
el채m채ns채 autiudessa.
Kapakassa illoin istui,
tyhj채채 tuoppia tapaili
hetken lohtua hakien,
unohdusta ongelmiinsa.

Tarjoilija, yhdet viel채!
Nostan tuoppini혻 sinulle,
el채m채 n채k철alaton!

L철ysi vihdon matkallansa
keitaan turvapaikaksensa.
Luuli onnen kohdanneensa.

Niin h채n uskoi ja erehtyi,
kuivui keidas ja lakastui,
kalpeni kipin채 toivon.

Jo luuli tuhon tulevan,
pel채ten pakeni ty철h철n,
turvamuuria rakensi,
tuopin pohjaa tuijotteli.

P채iv채 iltaa jo l채heni,
tummeni el채m채n taivas,
tunne tyhjyyden syveni.
Olenko el채nyt, pohti,
vai olenko vain pel채nnyt.

Ep채toivon sy철vereiss채
syntyi tuskasta el채mys:
Vaikken l철yd채 vastausta,
t채rkeint채 on etsiminen.
El채채 on el채m채n m채채r채,
tarkoitus ja t채yttyminen.
Jos yst채v채n viel채 l철yd채n,
edes yhden ainokaisen,
siit채 oisin kiitollinen,
syd채n onnesta sulaisi.