Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Menneisyyteen matkustelin

PDFTulostaS채hk철posti

1
JOUTILAANA LORVISTELIN,
lonkkaa p채iv채ni vetelin,
apatia t채ytti p채채ni,
tyhjyys kalloni kutisti,
pani tulpan tuumailuille,
koko p철ntt철kin pimeni.

Ajattelin, tuumiskelin,
mist채 vauhtia vet채sen,
virtaa hiukan saappaisiini,
joka poikaa heiluttaisi,
monot liikkeelle panisi.

Varmaan kierrokset kovemmat
voisin saada vempaimeeni,
kun vain pinnist채n kovasti,
k채yt채n konstit koitelluimmat,
kikat viisahat valitsen,
j채rjen k채yt채n hy철dykseni.

Pengoin vanhimmat varastot,
esiin kaivoin kammioista
v채rkit viksuimmat sopivat,
kalut kaikki kunnolliset.

Aikav채rkin viel채 l철ysin.
sep채 pikkuisen p철lyinen,
viisaritkin viksottivat,
vivut v채채ntyneeet v채h채sen.

K채채ntelin ja kummastelin
jospa kuntoon sen kopistan,
pist채n pitk채t putket siihen,
letkut letke채t pujotan.

Lis채채n hiukan venttiilej채,
sek채 muutaman ritil채n.
Virtaa laitan pistokkeesta
akun kuntohon kohennan.

Napsahutin nappulasta,
kierittelin vempaimesta,
hanaa runsaasti raotin,
venttiili채 kierittelin.

Valo syttyikin sis채lle,
vilkkui vallan viet채v채sti,
aivan pelk채sin pakana,
nytk철 loppu saapunevi.
2.
RAUHOITTELIN TUNTOJANI,
j채it채 hattuuni halusin:
- Eih채n kiire kintereill채,
eik채 hoppukaan h채dist채,
ehtii t채ss채 harkitenkin
hommat hoidella hyv채sti.

Tarkistelin viel채 paikat,
pultit l철ystyneet kiristin,
panin rasvaa laakereihin,
releet kunnolla kokeilin,
virittelin vilkkuvalot,
valonheittimet tsekasin.

Tankin t채yttelin l철p철ll채,
pissapojan pintaan asti,
laitoin vessat ja laverit,
ettei matka mynk채채n sorru.
Viel채 t철ll철tin lis채ksi
taipaleeni viihdykkeeksi.

Nyt on kunnossa kalusto,
kalu matkaan varmistettu,
siit채 siev채sti sis채lle
ratin taakse taivuttelin.
Poljin kaasua kokeeksi,
rynt채ilytin moottoria,
hyvin kierrokset koheni,
toimi kaikki loistavasti.

Nytp채 matkalle menoksi,
aikakone reissun p채채lle,
menneisyyteeni menisin,
sinne sy철veriin syvihin.

Ensin Kossua kitaani
pullon suusta pontevasti,
kunnon kopsut m채 kohotin,
vahvistusta vaivoihini,
ettei pitk채sty polulla,
taipaleella kompastele.

Pyk채l채n panin lovehen
ty철nsin t채ynn채 innostusta,
t채채lt채 h채ipp채sen hopusti,
j채채 l채ht철virsi veisaamatta.
Nyt ei kahlitse remelit,
pid채ttele paksut ketjut,
olen viimeinkin vapaana,
suora reitti t채ht채imess채.
3.
ENSIMM횆INEN VUOSISATA
meni siin채 tutkaillessa,
miten muuttunut pahaksi
onkaan meid채n maailmamme.

Loppui tekniikka n채kyv채,
kansa raatoi raivioilla,
kaskisauhut vain savusi,
naurishalmeen seutuvilla.

Yh채 kauemmas posotin,
aikakoneen kyytimiss채,
n채kyi sortoa, sotia,
k철yhyytt채 my철s kurjuuttakin,
noitavainoja, vihoja,
julmuutta niin kaikenlaista.

Yh채 kauemmas ajelin,
k철r철ttelin kaarallani,
mets채 polkuja potalsin,
vaeltelin vetten p채채ll채,
v채liin tunturin kuvetta,
kulki kunnon kulkimeni,
joskus ilmassa oleili,
veden valtaan my철s halusi.

V채liin Kossua kumosin,
kurkun t채yteen kallistelin,
olo viel채kin parempi,
tuli mieli maireaksi.

Eip채 tuntunut suruja,
murheet h채ipyi helkkarihin,
olin juuri kuin halusin,
kahleet kaikki kirvoitettu.

Kossu tuntui jo tukassa,
viina vallan vartalossa,
meni muutenkin lujasti,
oli kierrokset tapissa.

Elo entinen takana,
eess채 kaikki kerran ollut,
sep채 tuntuikin hyv채lt채
mainioltakin per채ti.


janvirrassa ajelin,
panin kaaraan kierroksia,
olin oudoilla turuilla,
m채kisill채 maisemilla,
hyvin kauaksi kotoa
vieraisihin matkustellut.


aipaleet vaikeat takana,
yh채 viel채 matkaa riitti,
villi luonto vain edess채,
sattui silmiin katsellessa,
mutta kauemmas halusin,
aikaan josta kaikki alkoi.
4.
MUA J횆NNITTI KOVASTI,
arvelutti reissun luonne,
josko sortuisin solalle,
kupsahtaisin kalliolle,
mitenk채 minun k채visi?

Kuinka seikan selvitt채isin?
Apuun saapui pullonhenki,
aine polttava her채tti
villit vaistoni minussa,
pojassa niin potrakassa.

Murahtelin, karjahtelin,
olin melkein kuin apina,
ulvoin kuulle huoliani,
my철skin paasille pakisin,
Jumalani l철ysin noista
luonnon suurista kivist채.

Kulki karhut kuusikoissa,
siell채 hukkakin vilahti,
n채inh채n paljon peurojakin,
kruunup채it채kin rutosti.

Jossakin n채in villin miehen,
kivikirveskin olalla,
sek채 naaraan turkiksissa
luolanseudulla olevan,
eip채 kiinnosta nuo laisin,
yh채 kauemmas haluan,
aikaan vankan V채in채m철isen,
jossa Louhen Pohjolan n채kisin.
5.
POHJOISEEN P횆IN SUUNNISTELIN,
taasen tarvittiin topakat
t철mpsyt Kossua v채lill채,
ettei virta voi v채het채,
palaa loppuun ty철nt철voima.

Sitten n채yttikin hyv채lt채,
ettei vallan mainiolta,
tuulet l채mpim채t puhalsi,
oli juuri keskikes채.

Kone toimi laatuisasti,
mik채s t채ss채 nyt minulla,
tukevalla tutkijalla,
kun vain Kossua kovasti,
riitt채채 viel채 voimakseni.

Sitten Lappiin suunnistelin,
panin pienemm채n pyk채l채n,
tunturiin kun mulla mieli,
Louhen touhukkaan pakeille,
jospa vaikka lahjan saisin,
kotiin viemist채 vasiten.

Ajoin kauan koslallani,
kulkuneuvolla kapusin,
sinne taakse tunturien,
Louhen maisemaan halusin,


ohta maistella halusta
saisin Louhen leivoksia,
sek채 matkasta lev채t채,
pehmoisella vuotehella,
kun vain seudulle osaisin,
saisin Louhen kartanolle.
6.
Y횜T횜N P횆IV횆 ARMOTONNA
heltehell채ns채 lamautti,
poltti hirmuhehkullansa
koko maiseman poroksi,
kuumatuuli tunturista,
minun p채채lleni puhalsi,
ihon kuori kasvoistani,
parran valkeeksi vet채isi.

Tuntui polte poskellani,
hiki virtana valuvi,
mehut parhaat pinnistetty,
virta kinttaissa v채hiss채,
olin kaiken antaneena,
valmis painumaan levolle.

Viel채 kulki kumma kampe,
v채rkki mahdoton mateli.
Meni notkot nuolemalla,
harjut hankalat ylitti,
j채rven selj채t seilaeli,
suosiolla suot sel채tti.

Mutta sattui kummallista,
tulin kartanon pihalle,
linnahan tuo lienee ollut,
oli viet채v채n komea,
hirsisein채t hirmuisimmat,
peruspaadet lie kivest채.

Kummastelin kartanoa,
siihen koslani pys채ytin,
h채t채isesti maahan p채채sin,
olin kankea kivusta.
Monta p채iv채채 p채채ksytysten
ajanut rautaista hevosta.

Otin j채lleen Kossupullon,
siit채 siipaleet sipaisin,
otin viel채 toisen kerran,
pohjaan pulputin putellin.
Nytp채 n채ytti n채pp채r채lt채,
Louhen kartano komea.
7.
KUMMASTELLEN KUIKISTELIN,
joka puolelle katastin,
kuinka vallan viet채v채sti
oli kampetta pihassa.

Siin채 huomasin reki채,
sek채 muuta vempelett채,
joita tarvitaan talossa,
arkisessa toiminnassa.
Siit채 rappuset ravasin,
nousin portaat kauhuisani,
kauhun vallassa koputin,
oven pintaa paukuttelin.

Jopa jossakin kolahti,
lonksui lankut permannossa,
parkui lattiat laveat,
vingahteli paksut palkit,
Louhen tullessa ovelle,
sulkusalvat aukomahan,
laski vieraansa tupahan,
matkaajan majan per채lle.

Louhi katsoa tapitti,
katseli ja kurkisteli,
jopa sormella sohaisi,
k채mmenell채 k채채nn채tteli,
jopa saattoikin sanoiksi:

- Joko tullut on tanakka
sulhaseni suurenmoinen?
Jota vuotellut olenkin,
y철t채 p채iv채채 haaveksinut.
K채yh채n pirttini per채lle,
taikka t채nne kammarihin,
sinut sohvalle upotan,
seslongille suksuttelen.
On kai n채lk채kin sinulla,
hiuka tullut reissullasi,
sulle paistia parasta
heti pist채n murkinaksi.
Viel채 laittelen laverin,
petin parhaan pehmittelen,
panen h철yhenet paremmat,
untuvakin pehmoisimmat.

- Toki mieleni levolle,
mutta maistan murkinata,
tie niin rankkana rasitti,
veti mahlat miekkosesta.

- Kun taas kuntosi parempi,
tulen siihen vierellesi,
lemmen leikkeihin opastan,
pannaan liikkeelle lihakset,
nostatetaan lemmenkuume

Silloin s채ik채hdin todella,
h채tk채hdinkin melkolailla,
ett채 Louhea panisin,
Pohjan suurta raakimusta,
joka on kauhea katella,
kauheampi naiskennella.

Akka hirnuihen todella,
naama niin kuin lankunsyrj채,
joka kirveen lie j채lilt채,
taikka tehty tympe채sti.

- Enp채 sulhoksi halua,
enk채 pirtin valtiaaksi,
kovin vanha oot minulle,
potrakalle poikaselle.
Enp채 naista nyt halua,
kyll채stytt채채 naaraspuolet,
niist채 harmia monelle,
hyv채llekkin miekkoselle.
Oisin huilannut v채h채sen,
uutta voimaa saadakseni,
suunnistanut taas takaisin,
uutta virtaa saatuani.
Loppui Kossu kulkiessa,
mist채 voimaa nyt vet채sen?

Suuttui tuosta Pohjan muori,
tarttui niskasta tavaton,
minut koslaan kiikutteli,
viel채 noitui ja kirosi,
pani taiat taipumahan,
mananhenget heltym채h채n,
채ij채n matkoihin l채hetti.
Enp채 tuosta tuskaele,
mieliharmista murise.