Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Olkoon kerta laitimmainen!

PDFTulostaS채hk철posti

Sulatin pakastimeni,
j채rjestelin j채isen arkun,
s채hk철sy철p철n s채ili철ni,
huurrekerroksen ker채채j채n.
Se on viel채 melkein t채ynn채,
lastattuna laitaan asti,
vaikka on kev채t tulossa,
talvi kohta jo takana.

Mik채 lie ker채ilyvietti
atavistinen ajatus
se joka sy철ksyy kimppuun syksyin,
kohtaa, kun on korjuuaika
vaatien varalle talven
kylm채in s채itten s채rpimiksi
arkun t채yteen ahtamista,
paljoa pakastamista?

Ruuat sitten sinne j채채v채t,
saavat pitk채채n piileskell채,
odotella oikein kauan ,
viikkokausia virua,
kuukausia kuivettua,
kunnes jo tulevat uudet,
sato saadaan seuraavakin.

Oli arkussa alinna,
s채ili철ss채ni sisinn채
suuret purkit puolukoita
matalammat mansikoita
rasiat raparperia,
viinimarjat kolmenlaiset,
v채h채sen vihanneksia,
parsakaalia, papuja,
pari pitkonpuolikasta,
pizza, hiukan piirakoita,
joulutorttuja jokunen,
j채m채t j채채tel철paketin .

Roskasankoni ropisi,
kun lensi pakastimesta
sienipurkkien sis채lt철
ker채tty kesi채 sitten,
yli vuoden vanhat yrtit
kasvimaassa kasvatellut,
einekset erinomaiset,
tekeleeni terveelliset.

Vein ne puutarhan per채lle
kompostorin kannen alle
per채ti pahoilla mielin
suutuksissa itselleni,
omantunnon tuskaillessa,
syd채meni syytelless채
hyv채n ruuan hyljinn채st채
herkkuin hukkaan heit채nn채st채,
hamstrauksesta harkinnatta,
tuhlauksesta turhan t채hden.

P채채tin taas t채n채kin vuonna
- niinkuin niin monesti ennen -
tapani parantavani,
toiste toisin toimivani
satokauden uuden tullen
ensi syksyn enn채tt채iss채.